"All my bags are packed, I'm ready to go..."

Jo muutamalla viimeisellä reissulla olen pohtinut, että milloin tulee se iloinen hetki, kun matkalaukkuni saumat pettää ja saan lentokentällä iloisasti poimia levinneet matkatavarat yksitellen matkatavarahihnalta. Sama kauhukuva on jälleen hiipinyt mieleen. Oon pakannut sen verran innokkaasti, että varmasti laukun punnituksen jälkeen kentällä saan uudelleen järjestellä tavarani ja siirtää käsimatkatavaroihin lisää painolastia. Yritän ottaa täältä mukaan kaiken, mitä järkevää on mukaan ottaa, jotta paikan päällä voisin käyttää pennoseni muuhun kuin arkielämän välttämättömyyksiin. Toki esimerkiksi tavallisista ruokakaupoista, sekä Poundlandista ja sieltä Primarkiltakin löytyy kyllä hyvin edukkaasti esimerkiksi hygienia- ym. tarvikkeita, mutta jos kaikki ostokset jättäisin vasta sinne, niin niistä kuitenkin kertyy äkkiä sievoinen summa. Jonka senkin voisi käyttää johonkin hauskempaan. 

Tällä viikolla oon mahdollisuuksien mukaan yrittänyt nähdä tärkeitä ja rakkaita ihmisiä, hoitanut puhelinliittymän ulkomaan käyttökuntoon, tehnyt viime hetkien pakolliset hankinnat ja pakannut. Mun tulee niin ikävä! Onneksi on nykyaika ja kehittynyt teknologia, niin on helppoa pitää yhteyttä. 17-vuotiaana ollessani kuukauden työharjoittelussa Varsovassa sain tuliaisiksi melko mojovan puhelinlaskun keskusteltuani ilmeisesti sitten hieman liian usein ja hieman liian pitkään silloisen parhaan ystäväni kanssa puhelimessa. Jos jokapäiväinen yhteydenpito 5-vuotiaamme kanssa ei olisi mahdollista, niin enpä tiedä olisinko voinut edes harkita kolmen kuukauden eroa. Muuten mulla on ollut kyllä melko seesteinen olo tämän matkan suhteen. Ehkä en ole vielä edes tajunnut mitä olen mennyt tekemään, ja sitten siellä yksinäisinä iltoina tajuan mihin ryhdyin. Mutta vaikka minkälainen kulttuurishokki tässä vielä iskisikin, niin uskon, että pystyn pitämään kiinni siitä tämän matkani positiivisesta alkuajatuksesta ja uskoa siihen, että tulee tästä millainen kokemus tahansa, niin se kasvattaa minua ja täten on minulle hyväksi. 

Istuskelen nyt viimeistä iltaa pitkään aikaan kotisohvalla ja pari tuntia sitten annoin lapselle viimeisen hyvänyönsuukon pitkään pitkään aikaan.  Ennakkotilasin juuri taksin, joka tulee noutamaan mua tunnin päästä juna-asemalle. Yritän torkkua muutaman tunnin junassa ja aamu kahdeksalta istun toivon mukaan lentokoneessa odottamassa nousua. Huomenna Iso-Britannian aikaa puolilta päivin mun pitäisi olla turvallisesti kohteessa. Ensimmäisenä suuntaan uuteen kotiini. Viikonlopun ehdin rauhassa tutustua kaupunkiin ja maanantai-aamuna kello 05:00 aloitan harjoittelun. Miten ihanaa leikkiä hetken aikaa asuvansa Englannissa ja tehdä samoja tavallisia asioita kuin sikäläisetkin! Mielenkiintoista nähdä millainen matka tästä vielä tulee.