Kesä on saapunut Eastbourneen

Hellurei! Viime päivinä opinnäytetyö on kummitellut mielessäni melko paljon. Olen yrittänyt saada itseni sellaiseen mielentilaan, että voisin saattaa kyseisen opuksen teoriaosuuden jonkinlaiseen päätökseen, mutta jokin minussa estää minua tarttumasta toimeen. Niinpä olen vältellyt koko tietokonetta ja näin ollen blogipäivityskin on hieman viivästynyt. Ehkä mä tässä vielä ennen Suomeen paluuta kaivan motivaation oppariin. Se olisi sangen mukavaa ja hyödyllistä, kun melkein hengästyttää miten paljon tekemistä odottaa syksyllä kotiin palattua. Mikäli sikäli ikinä tuun täältä kotiin - en oo vielä ostanut paluulippua, kun ahdistaa ostaa ihan älyttömän kallis lippu. Oon tottunut lentämään Lontoo - Helsinki väliä tosi edullisesti niin minun saitapuoleni (kyllä minussa on sellainen :D) yrittää kieltäytyä maksamasta mokomia riistohintoja. Mutta pakko tässä varmaan on kohta se ostaa, jos mielin kotiin päästä. Hektiseen arkeen palaamisen stressiä kuitenkin helpottaa se, että tarvitaan vain kolmisen kuukauden ponnistus ja joulukuun alkupuolella restonomin paperit pitäisi olla kädessä, minkä jälkeen elämän voisi ajatella hieman helpottuvan tai ainakin stressin lievittyvän.

Yksi toissaviikolla tekemistämme syntymäpäiväkakuista.

Vähän nätempiä kuppikakkuja, joihin pääsin tekemään kakkupitsiä. 

Yksi tekemistämme hääkakuista. Nakukakut tuntuvat olevan tosi suosittuja edelleen. Niitä tehdään häihin joka viikko.

Toissa viikolla tein paljon erilaisia kakkuja ja sokerimassakukkia. Kävimme Rosen kanssa kakkumaalauskurssilla, jossa opin jälleen kerran tosi paljon uusia asioita. Työtuntien osalta hivottiin jälleen ennätyslukemia ja kaivoinkin sitten kaiken rohkeuteni esiin ja otin tunnit puheeksi Rosen kanssa. Hän otti asian ihan hyvin ja viime viikolla sainkin neljä vapaapäivää. Ehdotin myös, että voin jatkaa samaan malliin ja päättää harjoittelun aiottua aikaisemmin, mutta hän haluaa mieluummin tehdä näin päin. Niinpä mulla oli yhtäkkiä hirveesti vapaata, mihin en ollut ollenkaan valmistautunut. Mietin ensin, että lähtisin vähän matkustelemaan, mutta loppujen lopuksi koko vapaa meni Eastbournessa. Tein kävelylenkkejä siellä täällä, kävin leffassa, ja vietin juhannusta 17 suomalaisleidin kanssa, jotka ovat asuneet täällä jo vuosia ja vuosikymmeniä. Oli tosi mielenkiintoista kuulla heidän tarinoitaan ja kokemuksiaan. Eilen sunnuntaina oli tuossa läheisessä puistossa Eastbourne Feastival, jossa oli trubaduureja, bändejä, kojuja, ruokaa ja kylmää olutta, ja näin paikan päällä myös torstaina tapaamani suomalaisnaisen. Eastbourneen on saapunut ihan kunnon kesä, ja festivaaleilla vietetty aurinkoinen päivä saikin nenäni ja olkapääni punaisiksi. Ensi viikonlopuksi on odotettavissa +27 astetta ja täyttä aurinkoa.

Lauantaina olin Green Figin kanssa tekemässä hääkeikan. Olin taas keittiössä ja hommiin kuului lähinnä noston esivalmistelua, nosto ja siivoukset. Oli jotenkin tosi helppo päivä ja aika meni tosi nopeesti. Alkuun tarjoiltiin sharing platterit, joissa oli marinoituja oliiveja, juustoja, chorizoa, ilmakuivattua kinkkua, focacciaa ja sen sellaista, pääruoaksi oli uusia perunoita ja pekoni-mozzarella broileria tai uusia perunoita ja perinteinen brittiläinen Steak & Ale Pie. Lisäksi pöytiin tarjoiltiin sharing plattereilla vihanneksia. Jälkiruoaksi oli kolmea erilaista brownieta, pannacottaa ja shortbreadeja tai perinteistä brittiläistä omenapiirasta ja vaniljakastiketta.

Aika on mennyt täällä todella hassusti. Se on mennyt tosi nopeasti - harjoitteluviikko numero yhdeksän lähti juuri käyntiin. Enää viisi viikkoa ja sitten olen kohta taas kotona. Tämä hitusen päälle kolme kuukautta on kyllä tavallaan vähän hankala aika. Juuri kun kaikkeen tottuu ja alkaa pitää paikkaa tavallaan kotina, onkin aika alkaa miettiä paluulentoa tulevaa arkea kotona. Mutta on tässä nyt kuitenkin vielä tää viisi viikkoa ja onkin parasta ottaa kaikki irti jäljellä olevasta ajasta. Uskon myös nauttivani loppuajasta vielä aiempaakin enemmän useampien vapaapäivien ansiosta.

Aurinkoinen Sovereign Harbour, jonne kävelin juhannusaattona. 

Häissä tarjoiltu kanapääruoka. Menu ja koko tilaisuus oli tosi yksinkertainen mutta ihan tyylikäs. Ja ruoka sai tosi paljon kehuja. 

Häiden Steak & Ale Pie.

Häiden jälkkäribrowniet.

Rakkaita, ikävää, töitä ja nähtävyyksiä

Kuten edellisessä postauksessa kerroinkin, sain perheeni tänne toissaviikolla. Puolisoni jalkaan tuli sen verran äkäinen infektio, että hän joutui pari päivää vain lähinnä lepuuttamaan jalkaansa asunnossani, mutta minä ja lapsi vietimme sitten sillä välin kahdenkeskistä laatuaikaa. Kävimme varmaan kaikissa Eastbournesta löytyvissä veteen ja vesileikkeihin liittyvissä huvituksissa, näköalabussikiertoajelulla, Sovereign Harbourissa ja shoppailemassa. Viikko sitten varhain lauantaiaamuna saattelin rakkaat junalle, tirautin muutamat kyyneleet ja suuntasin tyhjään kämppääni pariksi tunniksi keräämään itseäni, kunnes oli aika palata arkeen ja lähteä toimittamaan hääkakkuja Rosen kanssa. Rose erehtyi kysymään kaipaanko juuri kotimatkalle lähtenyttä perhettäni ja sai mut jälleen kyynelehtimään. Sain kuin sainkin itseni kasaan kuitenkin hyvissä ajoin ennen kuin olimme perillä hääpaikalla. Toimitimme kaksi nakukakkua, jotka kokosimme ja koristelimme aidoin kukkasin vasta paikan päällä. Sunnuntaina mulla oli taas vapaapäivä ja suuntasin 50 minuutin junamatkan päässä sijaitsevaan suloiseen pieneen kaupunkiin nimeltä Rye. 

Sumuinen Sovereign Harbour.

Ensimmäinen lauantaina toimitettu hääkakku

Toinen lauantaina toimittamistamme hääkakuista. Tuota oli hauska rakentaa.

Hääpaikan koristeluja.

Rye

Rye

Rye

Toissaviikon extravapaapäivistä huolimatta mun tunnit jäivät edelleen niin sanotusti plussan puolelle. Itsekseni päätinkin, että aion vastedes olla niiden kanssa hieman tarkempi, sillä tarkoitukseni on nähdä rakastamaani maata muutenkin kuin työn saralta. Miksikään laiskajaakoksi en kuitenkaan ole heittäytymässä, sillä tiedän, että myös pomoni tekevät uhrauksia minun eteeni ja haluan heidän saavan uhrauksilleen myös vastetta. Nyt päätöksessään oleva viikko olikin hieman aiempia helpompi. Minulle annettiin vaihtoehdoksi pitää joko yksi tai kaksi vapaapäivää ja valitsin kaksi vapaapäivää. Tiedän, että pomoni olisi halunnut kuulla toisen vastauksen, mutta halusin kerrankin tehdä niin kuin minusta parhaimmalta tuntui ja olen sitä mieltä, että se kannatti, sillä tunnen oloni paljon onnellisemmaksi tällä hetkellä kuin vaikkapa kaksi viikkoa sitten. Helposta viikosta huolimatta tunteja kertyi 46,5. 

Maanantaina olimme Battlessa. Aamulla laitoin hieman kahvilan puolta avauskuntoon, mutta muuten vietin päiväni enimmäkseen leipomon puolella Peterin kanssa kakkuja ja muita leivonnaisia sekä aamiaisia valmistaen. Tiistaina mulla oli vain lyhyt päivä töissä. Peter oli tosi ihana ja vei mut kesken päivän katsomaan Herstmonceauxin linnaa, joka sijaitsee suurin piirtein Eastbournen ja Battlen puolivälissä. Linnareissun jälkeen menimme vielä illalla Rosen kanssa sokerimassakurssille ja menin sitten heille yöksi, aamulla kun oli tarkoitus jäädä Rosen studiolle tekemään kukkia. Kukkien tekoa kesti kaksi päivää, kunnes koitti perjantai - toinen vapaapäivistäni. Perjantaina otin bussin Seafordiin, mutta ajatuksissani jatkoin matkaa Seafordin ohi ja hyppäsin kyydistä vasta Newhavenissa. Siellä sitten aloin kaivaa puhelinta taskusta katsoakseni, missä on lähin bussipysäkki takasin päin meneville busseille, nii eiköhän tuo vielä uutuuttaan hohkaava mutta ah niin rakkaaksi käynyt puhelimeni tee käsissäni iloisan voltin ja suojakuorista huolimatta se tippui näyttö edellä kiviselle kadulle.  Ei tullut kaunista jälkeä ja annatinkin siinä tilanteessa sitten muutaman suomalaisen voimasanan. Mutta kyllä tuota vielä käyttää pystyy ja nyttemmin olen päässyt jo hieman asian yli. Löysin sitten pysäkin, jossa pysähtyy Seafordiin menevät bussit ja pääsin kyseiseen paikkaan. Seafordissa suuntasin merta ja South downseja eli kalkkikiven muodostamia kukkuloita kohti. Kipusin melkoisen tiukan nousun melko korkean kukkulan laelle ja vähän aikaa pelkäsin koko suunnitellun kävelyreittini olevan samanlaista nousua. Pelkoni osoittautui kuitenkin onneksi vääriksi. Kävelin muutaman kilometrin Cuckmere Haveniin, jossa avautui hirmuisen kaunis näkymä Seven Sisters -kalkkikivijyrkännerivistöön. Cuckmere Havenista kävelin joen vartta pitkin muutaman kilometrin matkan Cuckmere Inn -pubiin, jossa tilasin kannullisen vettä ja pintin olutta, jotka nautittuani hyppäsin bussiin ja suuntasin takaisin Eastbourneen. 

Herstmonceauxin linna.

Herstmonceauxin puutarhan kaunis kukkanen.

Cuckmere Haven ja Seven Sisters ❤

Lauantaina tein catering-keikan Green Figin kanssa häissä. Tällä kertaa olin yleismies Jantusena. Päivällä olin ensin valmistelemassa nostoa ja sitten nostamassa ruokia. Menu oli meksiko-/espanjalaistyyppinen. Alkuun tarjoiltiin pöytiin tortillalastuja sekä sharing platterit, joista löytyi oliiveja, juustokroketteja, rapuja, tomaattisalsaa, quacamolea ja kermaviiliä. Pääruokina niin ikään sharing platter -tyylillä pöytiin tarjoiltiin tortillalättyjä, kahta erilaista chiliä, meksikolaisittain maustettua riisiä ja chorizo-kanavartaita. Jälkiruokana oli churroja, suklaaganachea ja Eton messia. Myöhemmin hoidin niin sanottua iltapalabuffaa, jossa tarjolla oli lähinnä pizzoja ja kakkuja. Hääpaikka oli Eastbournen Old Town -kaupunginosassa sijaitseva Gildredge Manor (Googlaamalla löytyy mm kuvia paikasta), joka oli aivan todella upea paikka. Talossa oli paljon eri huoneita, joissa oli eri toimintoja häiden aikana. Yhdessä huoneessa soitti bändi, yhdessä oli baari, yhdestä löytyi biljardi, photobooth ja hattara- sekä popcornikojeet ja yhdessä tarjoiltiin kahvit ja iltapala. On tosi harmi, että en rohjennut ottaa kuvia itse hääpaikasta juhlien aikana, sillä kaikki koristelut ja tunnelma erottuivat melkoisesti suomalaisista häistä. 

Tänään sunnuntaina mulla oli sitten taas vapaapäivä. Perheeni ollessa täällä törmäsimme yllättäin Eastbournessa asuvaan suomalaiseen naiseen ja vaihdoimme yhteystietoja. Tänään kävin heillä kylässä syömässä uusia perunoita ja silliä sekä mansikkakakkua ja juomassa ihan oikeaa kahvia. Oli niin virkistävää jutella kokemuksista esimerkiksi tästä maasta tavallaan samalla aaltopituudella, toki sillä erotuksella, että tämä suomalainen uusi ystäväni on elänyt tässä maassa jo monia monia vuosia. Hän ja miehensä veivät minut myös kunnon Eastbourne-kiertoajelulle, mikä oli sekin sangen mukavaa. Nyt pitäis pakata kassi taas kahden yön yökyläilyä varten, sillä meen Rosen ja Peterin luo jälleen pariksi yöksi huomisesta eteenpäin. 

Gildredge Manorissa juhlittujen häiden kattausta.

Alkuruoka.

Jälkiruoka.