Sokerimassahommia, kakkuja ja cateringia

Heti alkuun pahoittelut parin viikon hiljaiselosta. Olen ollut niin paljon töissä, että vapaa-aika on kulunut muihin puuhiin kuin blogin kirjoittamiseen. Näiden parin viikon aikana mulla on ollut kaksi vapaapäivää, joista ensimmäisen vapaapäivän käytin Eastbournen ihastuttavan sivukylän Pevenseyn tutkimiseen. Toisen vapaapäivän käytin nukkumiseen. Yllättävänkin paljon vie voimia päivän kokonaissaldosta se, että pitää jatkuvasti pysyä skarppina esimerkiksi kielen kanssa. Mutta palataanpa kahden viikon takaisiin tapahtumiin.

Pari viikkoa sitten aloitimme woodland-teemaisen hääkakun teon. Kävimme reilun tunnin ajomatkan päässä Crawleyssä kurssilla, jonka oppeja tarvitsimme kyseisen kakun koristeiden valmistamiseen. Opin kurssilla muun muassa tekemään risuja ja kissankelloja. Muiden kakkua varten tarvittavien kukkien teon opastuksen sain Roselta. Tein melko pitkiä päiviä, enkä voinut henkisesti kovin hyvin tuolla viikolla. Liian pitkät päivät töissä ja orastava kulttuurishokki eivät tuntuneet parhaalta mahdolliselta yhdistelmältä. Mukavaa vaihtelua toi kuitenkin perjantai ja lauantai, kun pääsin jälleen cateringin pariin Green Figin kanssa, ja myös päivät olivat lyhyempiä. Perjantaina yksi firman työntekijöistä poimi mut kyytiinsä ja matkasimme läheiseen kaupunkiin Hastingiin. Siellä oli 80 hengen hyväntekeväisyystapahtuma, joille meidän tuli valmistaa ja tarjoilla kolmen ruokalajin illallinen viineineen ja kahveineen. Edellisestä Green Fig -keikasta poiketen sain tällä kertaa olla tarjoiluhommissa. Tarjoilijoita oli yhteensä kuusi, joista yksi oli "front runner", eli vastasi siitä, että kaikki sujui suunnitelmien mukaan, kaikki pysyi aikataulussa ja tkaikki tiesi tehtävänsä ja missä mennään. Jokaisella tarjoilijalla oli oma aloituspiste ja tietyt henkilöt joille tarjoilla ja kaikki tarjoilu tapahtui samanaikaisesti. Ilta oli varsin mukava, oli hirveen kivaa päästä tarjoiluhommiin pitkästä aikaa. Lauantaina oli samantyyppinen tilaisuus Eastbournessa. Tarjoilimme kolmen ruokalajin illallisen rautatieläisten 60-vuotisjuhlassa. Tällä kertaa kuitenkin tarjoiltiin kolmea erilaista vaihtoehtoa kustakin ateriasta. Asiakkaita oli 120 ja tarjoilijoita kuusi, ja jälleen koko tarjoilun ajan kaikki tapahtui juhlallisesti samanaikaisesti. Ilta oli tosi sujuva. Perjantaina jouduimme jonottamaan pääruoka-annoksia jonkin aikaa, mutta lauantaina kaikki oli aina valmiina kun tarvittiin. Illan päätteeksi koko catering-porukka pyydettiin lavalle ja saimme kovasti taputuksia ja kiitoksia (ja tippiä!).

Perjantain hyväntekeväisyystapahtuman alkuruoka.

Perjantain pääruoka. Uusia perunoita, kanaa ja vihanneksia.

Perjantaina jälkkäriksi tarjoiltiin pavlovaa.

Sunnuntai mulla olikin sitten vapaa ja kävin siellä Pevenseyssä, niin kuin aiemmin kirjoitin. Siellä oli varsin ihastuttavia vanhoja vanhoja rakennuksia sekä Pevenseyn linnan rauniot. Kävin myös hautausmaalla, jonne en haluaisi eksyä auringon laskettua 🙈. Paikka huokui historiaa, enkä tiedä oliko se kaikki välttämättä kovin ystävällismielistä. Mutta tällaiset ovat yksi asia, mistä Britanniassa kovasti pidän. Maa huokuu mystiikkaa ja historiaa, lähes kaikilla paikoilla ja rakennuksilla on useiden satojen vuosien tarinat kerrottavanaan.

Kaunis talo.

Talon seinä. Niin hieno 😍.

Pevenseyn linnan raunioita.

Hautausmaa

Viime viikolla ohjelmassa oli hääkakkuun tulevien kukkien viimeistelyä, kahden eri hääkakun tekoa sekä muutamien synttärikakkujen tekoa. Näiden lisäksi tein kahvilaan ainakin porkkanakakkua, nutella-kakkua, rocky road -kakkua, kahvi-saksanpähkinä -kakkua ja sen semmoisia. Perjantai oli viikon paras ja palkitsevin päivä, kun saatiin hääkakut koottua ja sai nähdä kättensä jäljen. Toisen kakun toimitimme perjantaina aivan sanoinkuvaamattoman suloiselle hääpaikalle (josta en tietenkään kuvia älynnyt napata, kun menimme vähän kiireessä). Toisen kakun toimitimme lauantaina Eastbournen laitamille. Juhlapaikan isäntäväellä oli bokseri, ja hyvä ettei tippa tullut linssiin, kun pääsin silittämään. Ikävä omaa ruttukuonoa kun on melkoinen.

Woodland-kakku. Oon tehnyt koristeet lintuja, ruusua ja ruohonkorsia lukuun ottamatta.

Pahoittelut huonolaatuisista kuvista, tuli napattua vähän kiireessä. 

Tässä toinen hääkakku, mikä oli helppo projekti. Nakukakku aidoilla kukilla - siinä ei paljon tarvinnut koristeita vääntää. 

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä täällä oli huikean hieno ukkonen! Se kesti vaikka kuinka kauan ja maa vaan tärisi, kun jyrähteli. Taivas oli välillä violetti ja välillä sininen salamoiden räiskeessä. Eilen sunnuntaina vietin hyvin ansaittua vapaapäivää lähinnä nukkuen. Heräsin aamulla kyllä hyvissä ajoin, mutta päivän mittaan taisin ottaa ainakin kahdet pitkähköt päivänokoset. Sain hieman pestyä pyykkiä ja illalla kävin rannassa tunnin tai parin visiitillä, mutta siinäpä se. Tänään aloitettiin Rosen kanssa käsilaukkukakkua, jonka Rose tekee viikonlopuksi. Mulla on loppuviikko vapaata, sillä murut tulee tänne! Huomenaamulla suuntaan Gatwickille lasta ja puolisoa vastaan ja saan pitää heidät täällä lauantaihin saakka 😍.

Tästä pääset katsomaan pätkän huonolaatuista materiaalia lauantain ukkosesta

Ensimmäinen hääkakkuprojekti tehty

Tein tällä viikolla tosi paljon sokerimassatöitä, sillä kaikki piti saada valmiiksi sunnuntain häitä varten. Viimeistelin ruusuja, tein hortensioita, joitain muita pikkukukkia ja lehtiä. Välttämättömien ja ajankohtaisten töiden lisäksi Rose on ottanut asiakseen opettaa mulle muitakin kakkujuttuja, mikä on tosi kiva asia ja otan kaikki opit ilolla vastaan, mutta kun itse oon tottunut olemaan mahdollisimman tehokas ja pyrin aika pitkälle priorisoimaan tehtävät tärkeysjärjestykseen, niin tuntuu todella hassulta ja vähän turhauttavaltakin jättää keskeneräiset hääkakkukoristeet sivuun ja alkaa välillä tehdä jotain, mikä jää vain minulle ja mitä ei mihinkään ajankohtaiseen työhön tarvita. Mutta mikäpä siinä silti, tosi kiitollinen olen saamastani opista ja siitä, miten paljon Rose ja Peterkin näkevät vuokseni vaivaa ja miten paljon he miTnuun panostavat, vaikka olen vain joku ulkomaalainen tyyppi, joka kolmen kuukauden päästä on jo lähtenyt. Rose yrittää muuten jatkuvasti ylipuhua mua jäämään myös elokuuksi, mutta toistaiseksi olen onnistunut pitämään pääni ja rohkeasti sanomaan ei. Tarjous on sinänsä houkutteleva, mutta olen toisaalta luvannut tehdä töitä Suomessa ja luulen myös, että harjoittelun loputtua haluan aika äkkiä takaisin perheeni luokse.

Sneakpeak hääkakusta. Kuvassa näkyy myös hiukkasen kahvilan ilmettä.

Sokerimassatöiden lisäksi opin heidän tyylinsä kakun kreemauksesta ja päällystämisestä. Kreemaus on siis sitä, kun kakun pintaan levitetään ohut voikreemipinta, jotta massa tarttuu siihen kiinni ja jotta kakun kosteus ei sulata sokerimassaa. Hääkakku- ja sokerimassahommien lisäksi tein joitakin kakkuja myyntiin kahvilaan Peterin valvovan silmän alla, juoksin kaupan ja kahvilan välillä, kun kahvilasta puuttui milloin mitäkin, ja juoksin kahvilan ja leipomon välillä avustavissa tehtävissä. Pääasiassa kuitenkin viime viikko täyttyi sokerimassakoristeista ja häävalmisteluista Battle Bakes and Cakesin osalta. 

Perjantaina meninkin tutustumaan catering-yritykseen nimeltä Green Fig, kuten viime postauksessa taisin mainita. Green Fig Catering Companylla ei ole omia asiakastiloja, joten kaikki toiminta tapahtuu asiakkaiden tiloissa. Arkipäivisin heillä valmistetaan lounasta sekä vakituisille asiakasyrityksille, että mahdollisille muille asiakkaille. Muina aikoina Green Fig toimii juhlapalveluyrityksenä ihan kenelle tahansa ja melko lailla täysin asiakkaan toiveiden mukaisesti. Perjantaina menin toisen omistajan Johnin mukana ensin toimittamaan lounaita asiakasyrityksille. Kävimme myös ostamassa lohta rannan kalakaupasta lauantain tilaisuutta varten. Sain myös tutustua heidän keittiöönsä ja valmistin juustoisia sconeseja ja brownieita lauantaiksi.

Kalakaupan antimia.

Lauantaina menimme siis tarjoilemaan kolmen ruokalajin menun polttariporukalle heidän vuokraamaansa huvilaan. Ruoat oli melko pitkälle esivalmisteltu, joten pääsimme melko helpolla kunhan olimme asettautuneet taloksi huvilan keittiöön.  Jostain syystä olin kuvitellut olevani tilaisuudessa tarjoiluhommissa, mutta olinkin Johnin kanssa nostamassa annoksia. Pidän suuresti siitä sekä Green Figin että Battle Bakes and Cakesin kohdalla, että minunkin mielipidettä kysytään ja sitä jopa kuunnellaan. Se tuo motivaatiota ja on varmasti myös hyvä keino sitouttaa työntekijä. Lauantain tilaisuus oli oikein mukava kokemus. Tällä viikolla menen näillä näkymin myöskin perjantaina ja lauantaina Green Figin mukaan kahteen eri tyyliseen tilaisuuteen.

Alkuruokia. Rapuja ja majoneesia sekä perunakroketteja.

Pääruoaksi uutta perunaa ja lohta.

Jälkkäriksi kolmea erilaista brownieta.

Sunnuntain piti olla vapaapäiväni, mutta Rose kysyi, josko haluisin hänen kanssaan tulla viemään hääkakun paikan päälle. En oikein voinut enkä oikeastaan halunnutkaan kieltäytyä, onhan se täysin valmiin työn näkemin koko prosessin palkitsevin osuus. Halusin myös ehdottomasti nähdä ihanat hääkoristelut. Siellä oli niin suloista! Ja olen todella tyytyväinen, että menin mukaan. Kuluneella viikolla minulla ei siis ollut vapaapäivää laisinkaan, enkä tiedä koska sellainen seuraavaksi koittaa, mutta töitähän tänne on tultu tekemäänkin :D. Green Figin cateringin lisäksi tällä viikolla on ohjelmassa ainakin lisää sokerimassahommia seuraavien häiden merkeissä sekä leipomon töitä.  

Hääpaikka ulkoa.

Hääpaikan koristeluja. Niin söpöä 😍!

Loihtimamme hääkakku.

Kuppikakkuja.

Ensimmäinen viikko takana

En voi uskoa, että oon ollut täällä vasta hieman päälle viikon. Tuntuu kuin olisin ollut täällä melkein aina. Tuntuu niin kuin olisin tuntenut työkaverit ja kulkenut näitä katuja vaikka miten kauan. Voisikin siis sanoa, että olen kotiutunut erinomaisesti. Tähän viikkoon on mahtunut tosi paljon erilaisia tunteita ja jossain vaiheessa viikkoa ajattelin, että tää paikka on nähty ja voisinkin lähteä kotiin. Mietin, että mitähän mäkin kuvittelin kansainväliseen harjoitteluun halutessani, että miks ihmeessä mä lähdin tänne, kun voisin olla kotona rakkaiden luona. Sitten ne ajatukset siitä kirkastui, ja nyt näen taas hyvinkin selkeästi ne syyt miksi tänne halusin. Onhan tää kuitenkin hirveen kivaa!

Eastbourne Seafront. Työpäivien jälkeen en oo kovin kauas jaksanut nähtävyyksiä lähteä katselemaan, mutta kävelyt näissä maisemissa ei tunnu lainkaan hassummilta.

Maanantaina alkoi siis harjoittelu. Battle Bakes & Cakesin leipomossa leivotaan perinteisiä englantilaisia leipiä, leivonnaisia ja kakkuja, joita myydään leipomon myymälä-kahvilassa, täkäläisittäin shop tai tearoom. Leipien ja leivonnaisten lisäksi tarjolla on myös englantilaista aamiaista sekä lounasta, erikoiskahveja, teetä, kaakaota ja virvokkeita. Battle Bakes & Cakes toimii myös tukikohtana Cakes Sussex -tilauskakkupalvelulle sekä Caterers Sussex -juhlapalvelulle. En tiedä miksi näille kaikille palveluille on omat yrityksensä, ehkä se on täkäläinen tapa tai sillä on tarkoitus jotenkin eriyttää ja selkeyttää toimintoja tai sen sellaista. Samat yrittäjät kuitenkin pyörittävät näitä kaikkia firmoja ja käytännössä ne ovat yhtä ja samaa yritystä. Käytännössä Peter vastaa leipomosta ja Rose kahvilasta sekä kakku- ja juhlapalveluista.

Mun pomojen piti tulla hakemaan mut kello 5 maanantaiaamuna mun asunnon edestä. Odottelin älyttömän koleassa ja sateisessa säässä hyvän tovin, kunnes koitin soittaa, että missä oikein ovat, mutta en saanut vastausta. Vähän ajan päästä sain viestin, että ovat nukkuneet pommiin. Ajattelin vain, että onneksi näinpäin. Päästiin lopulta Battleen saakka ja menin aluksi Peterin kanssa leipomon puolelle. Peterin mukaan perinteistä englantilaista artisaanileivontaa harjoittavia leipureita ei enää ihan hirveästi ole ja oonkin tosi kiitollinen, että saan oppia yhdeltä sellaiselta. Enhän mä toki välttämättä tule tulevaisuudessa tarvitsemaan taitoa tehdä vaikkapa oikeaoppisia Bath bunseja, mutta ei sitä toisaalta voi ikinä tietää, mitä elämä tuo tullessaan ja mistä taidoista ja kokemuksista lopulta on eniten hyötyä. Alkuperäisten suunnitelmien mukaan mun piti tehdä leipomossa harjoittelun ensimmäiset viikot, mutta en ollut kokonaan leipomossa yhtään päivää. Joka päivä aloitin päivän leipomossa ja  Peter opetti täkäläisen leivonnan tekniikan saloja. Kun leivät ja kakut saatiin uuniin siirryin joko tekemään sokerimassakoristeita tai juoksemaan leipomon ja kahvilan väliä avustavissa tehtävissä. Tiistaina menimme illalla Rosen kanssa kuukausittain järjestettävälle sokerimassakurssille, jonne Rose oli minutkin buukannut. Meninkin sitten Rosen ja Peterin luo yöksi, koska seuraavana päivänä jäimme Rosen kanssa Eastbourneen hänen studiolleen tekemään sokerimassakoristeita. Sain olla viime viikolla mukana kuunteluoppilaana myös kahdessa asiakastapaamisessa. 

Battle Bakes and Cakesin suloinen sisäänkäynti. 

Ollaan tehty Rosen kanssa viime viikolla älytön määrä ruusuja häitä varten. Tässä ruusut ovat vasta aalkuvaiheessa ja saivatkin ympärilleen vielä enemmän kerroksia.

Ruusujen lisäksi tehtiin muun muassa kuvanmukaisia pikkukukkia.

Olen oppinut tässä viikon aikana jo ihan älyttömästi uusia asioita. Tein noin 58 tuntia töitä ensimmäisellä viikolla, että ihan hyvä sinänsä, kun on tullut jotakin opittuakin. Meillä synkkaa tosi hyvin sekä Rosen ja Peterin että työntekijöiden kanssa. Sovin siis tosi hyvin joukkoon ja tuntuukin, että olisimme tehneet töitä yhdessä paljon kauemmin kuin viikon. Olemme etenkin Rosen kanssa tosi tiivis tiimi jo nyt ja musta on tullut vähän niin kuin hänen oikea kätensä kakkuasioissa. Hän luottaa mun makuun ja kykyihin jo nyt tosi paljon ja kysyy mun mielipidettä. Ensimmäisen viikon päätteeksi Rose halusi keskustella mun kanssa kuluneesta viikosta, mikä oli tosi hyvä juttu. Hän kysyi millä mielellä olen, ja mitä mieltä olin viikosta ja tehtävistäni. Suunnittelimme yhdessä seuraavan viikon tapahtumia ja sain myös kuulla, että he ovat muhun tosi tyytyväisiä. Alun perin mun piti saadakin vain yksi vapaa, mutta kiitokseksi hyvästä työstä sainkin kaksi vapaapäivää sekä pienen mukavan lahjan. Kun pääsin töistä kotiin sain vielä Roselta viestin, jossa hän kertoi buukanneensa mut kesäkuussa yhdelle melko tasokkaan oloiselle kakkumaalauskurssille kiitoksena työstä.  


Niiden ensipäivien kylmyyden jälkeen tänne on yhtäkkiä tullut kesä. Mukavan lämpöinen keli siis viettää ensimmäisiä hyvin ansaittuja vapaapäiviä. Kävin ihailemassa upeita maisemia Beachy Headilla ja Belle Tout Lighthousella valkkarin ja eväiden kanssa. Skandinaavinen hipiäni taisi säikähtää äkillistä aurinkoa ja paloi, mutta poundlandissa myytiin onneksi edukasta sunburn reliefiä. Tuli myös varmuus sille, että mun rakkaat tulee kolmen viikon päästä käymään täällä, joten kävin shoppailemassa lapselle vaatetta valmiiksi. Kohta alkaakin jälleen uus viikko! Tiistaina tehdään Rosen kanssa hääkakku, keskiviikkona jäädään taas studiolle tekemään koristeita ja torstaina aloitetaan päällystämään ja koristelemaan viikonlopun häihin kuppikakkuja. Perjantaina ja lauantaina menenkin Rosen ystävän firmaan juhlapalveluhommiin, sillä Rosen firmassa ei tällä hetkellä ole juhlapalvelutilaisuuksia, mutta Rose halusi kuitenkin pitää huolen, että pääsen tekemään myös juhlapalvelua, jonka harjoittelun tavoitteisiinkin kirjasin. Näistä varmastikin lisää seuraavassa postauksessa. 

Beachy Head on Britannian korkein kalkkikivijyrkänne. 

Kukkulalle johtavan tien päässä kukkulan laella siintää Belle Tout Lighthouse.

Voisin viettää vaikka miten kauan katsellen merta ja noita kallioita.