Piece of cake, please: Ensimmäinen viikko takana

En voi uskoa, että oon ollut täällä vasta hieman päälle viikon. Tuntuu kuin olisin ollut täällä melkein aina. Tuntuu niin kuin olisin tuntenut työkaverit ja kulkenut näitä katuja vaikka miten kauan. Voisikin siis sanoa, että olen kotiutunut erinomaisesti. Tähän viikkoon on mahtunut tosi paljon erilaisia tunteita ja jossain vaiheessa viikkoa ajattelin, että tää paikka on nähty ja voisinkin lähteä kotiin. Mietin, että mitähän mäkin kuvittelin kansainväliseen harjoitteluun halutessani, että miks ihmeessä mä lähdin tänne, kun voisin olla kotona rakkaiden luona. Sitten ne ajatukset siitä kirkastui, ja nyt näen taas hyvinkin selkeästi ne syyt miksi tänne halusin. Onhan tää kuitenkin hirveen kivaa!

Eastbourne Seafront. Työpäivien jälkeen en oo kovin kauas jaksanut nähtävyyksiä lähteä katselemaan, mutta kävelyt näissä maisemissa ei tunnu lainkaan hassummilta.

Maanantaina alkoi siis harjoittelu. Battle Bakes & Cakesin leipomossa leivotaan perinteisiä englantilaisia leipiä, leivonnaisia ja kakkuja, joita myydään leipomon myymälä-kahvilassa, täkäläisittäin shop tai tearoom. Leipien ja leivonnaisten lisäksi tarjolla on myös englantilaista aamiaista sekä lounasta, erikoiskahveja, teetä, kaakaota ja virvokkeita. Battle Bakes & Cakes toimii myös tukikohtana Cakes Sussex -tilauskakkupalvelulle sekä Caterers Sussex -juhlapalvelulle. En tiedä miksi näille kaikille palveluille on omat yrityksensä, ehkä se on täkäläinen tapa tai sillä on tarkoitus jotenkin eriyttää ja selkeyttää toimintoja tai sen sellaista. Samat yrittäjät kuitenkin pyörittävät näitä kaikkia firmoja ja käytännössä ne ovat yhtä ja samaa yritystä. Käytännössä Peter vastaa leipomosta ja Rose kahvilasta sekä kakku- ja juhlapalveluista.

Mun pomojen piti tulla hakemaan mut kello 5 maanantaiaamuna mun asunnon edestä. Odottelin älyttömän koleassa ja sateisessa säässä hyvän tovin, kunnes koitin soittaa, että missä oikein ovat, mutta en saanut vastausta. Vähän ajan päästä sain viestin, että ovat nukkuneet pommiin. Ajattelin vain, että onneksi näinpäin. Päästiin lopulta Battleen saakka ja menin aluksi Peterin kanssa leipomon puolelle. Peterin mukaan perinteistä englantilaista artisaanileivontaa harjoittavia leipureita ei enää ihan hirveästi ole ja oonkin tosi kiitollinen, että saan oppia yhdeltä sellaiselta. Enhän mä toki välttämättä tule tulevaisuudessa tarvitsemaan taitoa tehdä vaikkapa oikeaoppisia Bath bunseja, mutta ei sitä toisaalta voi ikinä tietää, mitä elämä tuo tullessaan ja mistä taidoista ja kokemuksista lopulta on eniten hyötyä. Alkuperäisten suunnitelmien mukaan mun piti tehdä leipomossa harjoittelun ensimmäiset viikot, mutta en ollut kokonaan leipomossa yhtään päivää. Joka päivä aloitin päivän leipomossa ja Peter opetti täkäläisen leivonnan tekniikan saloja. Kun leivät ja kakut saatiin uuniin siirryin joko tekemään sokerimassakoristeita tai juoksemaan leipomon ja kahvilan väliä avustavissa tehtävissä. Tiistaina menimme illalla Rosen kanssa kuukausittain järjestettävälle sokerimassakurssille, jonne Rose oli minutkin buukannut. Meninkin sitten Rosen ja Peterin luo yöksi, koska seuraavana päivänä jäimme Rosen kanssa Eastbourneen hänen studiolleen tekemään sokerimassakoristeita. Sain olla viime viikolla mukana kuunteluoppilaana myös kahdessa asiakastapaamisessa.

Battle Bakes and Cakesin suloinen sisäänkäynti.

Ollaan tehty Rosen kanssa viime viikolla älytön määrä ruusuja häitä varten. Tässä ruusut ovat vasta aalkuvaiheessa ja saivatkin ympärilleen vielä enemmän kerroksia.

Ruusujen lisäksi tehtiin muun muassa kuvanmukaisia pikkukukkia.

Olen oppinut tässä viikon aikana jo ihan älyttömästi uusia asioita. Tein noin 58 tuntia töitä ensimmäisellä viikolla, että ihan hyvä sinänsä, kun on tullut jotakin opittuakin. Meillä synkkaa tosi hyvin sekä Rosen ja Peterin että työntekijöiden kanssa. Sovin siis tosi hyvin joukkoon ja tuntuukin, että olisimme tehneet töitä yhdessä paljon kauemmin kuin viikon. Olemme etenkin Rosen kanssa tosi tiivis tiimi jo nyt ja musta on tullut vähän niin kuin hänen oikea kätensä kakkuasioissa. Hän luottaa mun makuun ja kykyihin jo nyt tosi paljon ja kysyy mun mielipidettä. Ensimmäisen viikon päätteeksi Rose halusi keskustella mun kanssa kuluneesta viikosta, mikä oli tosi hyvä juttu. Hän kysyi millä mielellä olen, ja mitä mieltä olin viikosta ja tehtävistäni. Suunnittelimme yhdessä seuraavan viikon tapahtumia ja sain myös kuulla, että he ovat muhun tosi tyytyväisiä. Alun perin mun piti saadakin vain yksi vapaa, mutta kiitokseksi hyvästä työstä sainkin kaksi vapaapäivää sekä pienen mukavan lahjan. Kun pääsin töistä kotiin sain vielä Roselta viestin, jossa hän kertoi buukanneensa mut kesäkuussa yhdelle melko tasokkaan oloiselle kakkumaalauskurssille kiitoksena työstä.

Niiden ensipäivien kylmyyden jälkeen tänne on yhtäkkiä tullut kesä. Mukavan lämpöinen keli siis viettää ensimmäisiä hyvin ansaittuja vapaapäiviä. Kävin ihailemassa upeita maisemia Beachy Headilla ja Belle Tout Lighthousella valkkarin ja eväiden kanssa. Skandinaavinen hipiäni taisi säikähtää äkillistä aurinkoa ja paloi, mutta poundlandissa myytiin onneksi edukasta sunburn reliefiä. Tuli myös varmuus sille, että mun rakkaat tulee kolmen viikon päästä käymään täällä, joten kävin shoppailemassa lapselle vaatetta valmiiksi. Kohta alkaakin jälleen uus viikko! Tiistaina tehdään Rosen kanssa hääkakku, keskiviikkona jäädään taas studiolle tekemään koristeita ja torstaina aloitetaan päällystämään ja koristelemaan viikonlopun häihin kuppikakkuja. Perjantaina ja lauantaina menenkin Rosen ystävän firmaan juhlapalveluhommiin, sillä Rosen firmassa ei tällä hetkellä ole juhlapalvelutilaisuuksia, mutta Rose halusi kuitenkin pitää huolen, että pääsen tekemään myös juhlapalvelua, jonka harjoittelun tavoitteisiinkin kirjasin. Näistä varmastikin lisää seuraavassa postauksessa.