sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Rakkaita, ikävää, töitä ja nähtävyyksiä

Kuten edellisessä postauksessa kerroinkin, sain perheeni tänne toissaviikolla. Puolisoni jalkaan tuli sen verran äkäinen infektio, että hän joutui pari päivää vain lähinnä lepuuttamaan jalkaansa asunnossani, mutta minä ja lapsi vietimme sitten sillä välin kahdenkeskistä laatuaikaa. Kävimme varmaan kaikissa Eastbournesta löytyvissä veteen ja vesileikkeihin liittyvissä huvituksissa, näköalabussikiertoajelulla, Sovereign Harbourissa ja shoppailemassa. Viikko sitten varhain lauantaiaamuna saattelin rakkaat junalle, tirautin muutamat kyyneleet ja suuntasin tyhjään kämppääni pariksi tunniksi keräämään itseäni, kunnes oli aika palata arkeen ja lähteä toimittamaan hääkakkuja Rosen kanssa. Rose erehtyi kysymään kaipaanko juuri kotimatkalle lähtenyttä perhettäni ja sai mut jälleen kyynelehtimään. Sain kuin sainkin itseni kasaan kuitenkin hyvissä ajoin ennen kuin olimme perillä hääpaikalla. Toimitimme kaksi nakukakkua, jotka kokosimme ja koristelimme aidoin kukkasin vasta paikan päällä. Sunnuntaina mulla oli taas vapaapäivä ja suuntasin 50 minuutin junamatkan päässä sijaitsevaan suloiseen pieneen kaupunkiin nimeltä Rye. 

Sumuinen Sovereign Harbour.

Ensimmäinen lauantaina toimitettu hääkakku


Toinen lauantaina toimittamistamme hääkakuista. Tuota oli hauska rakentaa.

Hääpaikan koristeluja.


Rye

Rye

Rye




Toissaviikon extravapaapäivistä huolimatta mun tunnit jäivät edelleen niin sanotusti plussan puolelle. Itsekseni päätinkin, että aion vastedes olla niiden kanssa hieman tarkempi, sillä tarkoitukseni on nähdä rakastamaani maata muutenkin kuin työn saralta. Miksikään laiskajaakoksi en kuitenkaan ole heittäytymässä, sillä tiedän, että myös pomoni tekevät uhrauksia minun eteeni ja haluan heidän saavan uhrauksilleen myös vastetta. Nyt päätöksessään oleva viikko olikin hieman aiempia helpompi. Minulle annettiin vaihtoehdoksi pitää joko yksi tai kaksi vapaapäivää ja valitsin kaksi vapaapäivää. Tiedän, että pomoni olisi halunnut kuulla toisen vastauksen, mutta halusin kerrankin tehdä niin kuin minusta parhaimmalta tuntui ja olen sitä mieltä, että se kannatti, sillä tunnen oloni paljon onnellisemmaksi tällä hetkellä kuin vaikkapa kaksi viikkoa sitten. Helposta viikosta huolimatta tunteja kertyi 46,5. 

Maanantaina olimme Battlessa. Aamulla laitoin hieman kahvilan puolta avauskuntoon, mutta muuten vietin päiväni enimmäkseen leipomon puolella Peterin kanssa kakkuja ja muita leivonnaisia sekä aamiaisia valmistaen. Tiistaina mulla oli vain lyhyt päivä töissä. Peter oli tosi ihana ja vei mut kesken päivän katsomaan Herstmonceauxin linnaa, joka sijaitsee suurin piirtein Eastbournen ja Battlen puolivälissä. Linnareissun jälkeen menimme vielä illalla Rosen kanssa sokerimassakurssille ja menin sitten heille yöksi, aamulla kun oli tarkoitus jäädä Rosen studiolle tekemään kukkia. Kukkien tekoa kesti kaksi päivää, kunnes koitti perjantai - toinen vapaapäivistäni. Perjantaina otin bussin Seafordiin, mutta ajatuksissani jatkoin matkaa Seafordin ohi ja hyppäsin kyydistä vasta Newhavenissa. Siellä sitten aloin kaivaa puhelinta taskusta katsoakseni, missä on lähin bussipysäkki takasin päin meneville busseille, nii eiköhän tuo vielä uutuuttaan hohkaava mutta ah niin rakkaaksi käynyt puhelimeni tee käsissäni iloisan voltin ja suojakuorista huolimatta se tippui näyttö edellä kiviselle kadulle.  Ei tullut kaunista jälkeä ja annatinkin siinä tilanteessa sitten muutaman suomalaisen voimasanan. Mutta kyllä tuota vielä käyttää pystyy ja nyttemmin olen päässyt jo hieman asian yli. Löysin sitten pysäkin, jossa pysähtyy Seafordiin menevät bussit ja pääsin kyseiseen paikkaan. Seafordissa suuntasin merta ja South downseja eli kalkkikiven muodostamia kukkuloita kohti. Kipusin melkoisen tiukan nousun melko korkean kukkulan laelle ja vähän aikaa pelkäsin koko suunnitellun kävelyreittini olevan samanlaista nousua. Pelkoni osoittautui kuitenkin onneksi vääriksi. Kävelin muutaman kilometrin Cuckmere Haveniin, jossa avautui hirmuisen kaunis näkymä Seven Sisters -kalkkikivijyrkännerivistöön. Cuckmere Havenista kävelin joen vartta pitkin muutaman kilometrin matkan Cuckmere Inn -pubiin, jossa tilasin kannullisen vettä ja pintin olutta, jotka nautittuani hyppäsin bussiin ja suuntasin takaisin Eastbourneen. 

Herstmonceauxin linna.

Herstmonceauxin puutarhan kaunis kukkanen.

Cuckmere Haven ja Seven Sisters ❤



Lauantaina tein catering-keikan Green Figin kanssa häissä. Tällä kertaa olin yleismies Jantusena. Päivällä olin ensin valmistelemassa nostoa ja sitten nostamassa ruokia. Menu oli meksiko-/espanjalaistyyppinen. Alkuun tarjoiltiin pöytiin tortillalastuja sekä sharing platterit, joista löytyi oliiveja, juustokroketteja, rapuja, tomaattisalsaa, quacamolea ja kermaviiliä. Pääruokina niin ikään sharing platter -tyylillä pöytiin tarjoiltiin tortillalättyjä, kahta erilaista chiliä, meksikolaisittain maustettua riisiä ja chorizo-kanavartaita. Jälkiruokana oli churroja, suklaaganachea ja Eton messia. Myöhemmin hoidin niin sanottua iltapalabuffaa, jossa tarjolla oli lähinnä pizzoja ja kakkuja. Hääpaikka oli Eastbournen Old Town -kaupunginosassa sijaitseva Gildredge Manor (Googlaamalla löytyy mm kuvia paikasta), joka oli aivan todella upea paikka. Talossa oli paljon eri huoneita, joissa oli eri toimintoja häiden aikana. Yhdessä huoneessa soitti bändi, yhdessä oli baari, yhdestä löytyi biljardi, photobooth ja hattara- sekä popcornikojeet ja yhdessä tarjoiltiin kahvit ja iltapala. On tosi harmi, että en rohjennut ottaa kuvia itse hääpaikasta juhlien aikana, sillä kaikki koristelut ja tunnelma erottuivat melkoisesti suomalaisista häistä. 

Tänään sunnuntaina mulla oli sitten taas vapaapäivä. Perheeni ollessa täällä törmäsimme yllättäin Eastbournessa asuvaan suomalaiseen naiseen ja vaihdoimme yhteystietoja. Tänään kävin heillä kylässä syömässä uusia perunoita ja silliä sekä mansikkakakkua ja juomassa ihan oikeaa kahvia. Oli niin virkistävää jutella kokemuksista esimerkiksi tästä maasta tavallaan samalla aaltopituudella, toki sillä erotuksella, että tämä suomalainen uusi ystäväni on elänyt tässä maassa jo monia monia vuosia. Hän ja miehensä veivät minut myös kunnon Eastbourne-kiertoajelulle, mikä oli sekin sangen mukavaa. Nyt pitäis pakata kassi taas kahden yön yökyläilyä varten, sillä meen Rosen ja Peterin luo jälleen pariksi yöksi huomisesta eteenpäin. 

Gildredge Manorissa juhlittujen häiden kattausta.

Alkuruoka.

Jälkiruoka.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti