Muistan, kun ensimmäisenä vuonna koulussa kerrottiin mahdollisuuksista kansainvälistyä opintojen aikana lähtemällä vaihtoon tai harjoitteluun ulkomaille. Ensin innostuin ajatuksesta suunnattomasti ja melko lailla heti perään aloin surkutella kohtaloani. Enhän mä voisi lähteä, kun mulla on perhe ja olen pienen ihanan pojan äiti ja kaikkea. Lapsihan saa elinikäiset traumat, jos vanhempi on poissa liian monta yötä ikävuosiin nähden. Koko perheen pakkaaminen mukaan reissuun taas tulisi aivan liian kalliiksi. Niinpä minä ensimmäisenä vuotena hautasin haaveeni kansainvälistymisestä ja tein harjoitteluni Suomessa. Ajatus ulkomaan harjoittelusta ei kuitenkaan jättänyt minua rauhaan ja viime keväänä, kun asiaa jälleen rakkaalle puolisolleni ruikutin, kannusti hän minua lähtemään reissuun ja vannoi, että he pärjäisivät sen kolme kuukautta mainiosti - enpä minä sitä toki epäillytkään. Siitä se ajatus sitten lähti.
Alusta saakka oli selvää, että lähtisin Iso-Britanniaan, jos kansainväliseen harjoitteluun aikoisin, maa on ollut mulle kovin rakas jo useiden vuosien ajan. Niinpä laitoin Europass CV:ni ajantasalle, kirjoitin mahdollisimman myyvän hakemuksen ja aloin lähestyä sähköpostitse mielestäni mielenkiintoisia yrityksiä ympäri Brittein saarta. Lähetin hakemuksia noin sata ja sain noin parisenkymmentä vastausta, joista kolmessa tai neljässä oltiin hieman kiinnostuneita ja luvattiin harkita asiaa. Yksi yrityksistä vei homman kuitenkin loppuun saakka, ja kolmen viikon kuluttua olen lähdössä harjoitteluun yritykseen nimeltä Cakes Sussex. Tavallaan harjoittelen kuitenkin kolmessa toisiinsa vahvasti sidoksissa olevassa eri yrityksessä, joista kerron tarkemmin myöhemmin. Sopimuksemme ja tavoitteideni mukaisesti saan tehdä ainakin kakkuja ja juhlapalveluita ja joitakin esimiestöitäkin minulle on luvattu opettaa.
Cakes Sussex sijaitsee East Sussexin kreivikunnassa Kaakkois-Englannissa pienessä pittoreskissa kylässä nimeltä Battle. Harjoittelun pääpiste on siellä, mutta etenkin juhlapalveluiden osalta harjoittelu sijoittunee koko East Sussexin alueelle. Aluksi aloin etsiä majapaikkaa Battlesta, mutta ihana harkkamentorini Rose kehotti majoittumaan Eastbournessa, jossa hänkin asuu, ja josta on vain noin 20 minuutin ajomatka Battleen. Eastbourne saattanee myös olla hieman Battlea eläväisempi paikka, se on kuitenkin keskikokoinen brittiläinen rannikkokaupunki, josta löytyy kaikki mukavuudet Tescosta Primarkiin, Eikä sitä ihminen kai juuri muuta tarvitsekaan. Briteissä on aika tyypillistä asua vuokralla jonkun omistaman talon huoneessa ja Rose tarjosikin minulle majapaikaksi huonetta omasta asunnostaan. Koin mukavammaksi vaihtoehdoksi etsiä asunnon toisaalta ja tänään, kolme viikkoa ennen reissua, allekirjoitin vuokrasopimuksen ihan älyttömän kivan oloiseen asuntoon. Rose on ollut asunnon etsinnässä suureksi avuksi, vaikka en hänen tarjoamaansa huonetta valinnutkaan. Hän kävi katsomassa kolmea eri asuntoa mulle, kunnes löysimme tämän helmen. Nyt alkaa olla kaikki viralliset asiat valmiina reissua varten. Apurahat on haettu, rokotukset laitettu ajan tasalle, menoliput lentokoneeseen ja junaan hommattu ja asunto odottamassa. Vielä kun tulevien viikkojen aikana saisi käsityksen kaikesta siitä tavaramäärästä, mitä mukaan pitää raahata. Mut onneksi on vielä vähän armon aikaa ennen pakkaamisen riemua. Tervetuloa seuraamaan mun blogia, palataan asiaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti