Sokerimassahommia, kakkuja ja cateringia

Heti alkuun pahoittelut parin viikon hiljaiselosta. Olen ollut niin paljon töissä, että vapaa-aika on kulunut muihin puuhiin kuin blogin kirjoittamiseen. Näiden parin viikon aikana mulla on ollut kaksi vapaapäivää, joista ensimmäisen vapaapäivän käytin Eastbournen ihastuttavan sivukylän Pevenseyn tutkimiseen. Toisen vapaapäivän käytin nukkumiseen. Yllättävänkin paljon vie voimia päivän kokonaissaldosta se, että pitää jatkuvasti pysyä skarppina esimerkiksi kielen kanssa. Mutta palataanpa kahden viikon takaisiin tapahtumiin.

Pari viikkoa sitten aloitimme woodland-teemaisen hääkakun teon. Kävimme reilun tunnin ajomatkan päässä Crawleyssä kurssilla, jonka oppeja tarvitsimme kyseisen kakun koristeiden valmistamiseen. Opin kurssilla muun muassa tekemään risuja ja kissankelloja. Muiden kakkua varten tarvittavien kukkien teon opastuksen sain Roselta. Tein melko pitkiä päiviä, enkä voinut henkisesti kovin hyvin tuolla viikolla. Liian pitkät päivät töissä ja orastava kulttuurishokki eivät tuntuneet parhaalta mahdolliselta yhdistelmältä. Mukavaa vaihtelua toi kuitenkin perjantai ja lauantai, kun pääsin jälleen cateringin pariin Green Figin kanssa, ja myös päivät olivat lyhyempiä. Perjantaina yksi firman työntekijöistä poimi mut kyytiinsä ja matkasimme läheiseen kaupunkiin Hastingiin. Siellä oli 80 hengen hyväntekeväisyystapahtuma, joille meidän tuli valmistaa ja tarjoilla kolmen ruokalajin illallinen viineineen ja kahveineen. Edellisestä Green Fig -keikasta poiketen sain tällä kertaa olla tarjoiluhommissa. Tarjoilijoita oli yhteensä kuusi, joista yksi oli "front runner", eli vastasi siitä, että kaikki sujui suunnitelmien mukaan, kaikki pysyi aikataulussa ja tkaikki tiesi tehtävänsä ja missä mennään. Jokaisella tarjoilijalla oli oma aloituspiste ja tietyt henkilöt joille tarjoilla ja kaikki tarjoilu tapahtui samanaikaisesti. Ilta oli varsin mukava, oli hirveen kivaa päästä tarjoiluhommiin pitkästä aikaa. Lauantaina oli samantyyppinen tilaisuus Eastbournessa. Tarjoilimme kolmen ruokalajin illallisen rautatieläisten 60-vuotisjuhlassa. Tällä kertaa kuitenkin tarjoiltiin kolmea erilaista vaihtoehtoa kustakin ateriasta. Asiakkaita oli 120 ja tarjoilijoita kuusi, ja jälleen koko tarjoilun ajan kaikki tapahtui juhlallisesti samanaikaisesti. Ilta oli tosi sujuva. Perjantaina jouduimme jonottamaan pääruoka-annoksia jonkin aikaa, mutta lauantaina kaikki oli aina valmiina kun tarvittiin. Illan päätteeksi koko catering-porukka pyydettiin lavalle ja saimme kovasti taputuksia ja kiitoksia (ja tippiä!).

Perjantain hyväntekeväisyystapahtuman alkuruoka.

Perjantain pääruoka. Uusia perunoita, kanaa ja vihanneksia.

Perjantaina jälkkäriksi tarjoiltiin pavlovaa.

Sunnuntai mulla olikin sitten vapaa ja kävin siellä Pevenseyssä, niin kuin aiemmin kirjoitin. Siellä oli varsin ihastuttavia vanhoja vanhoja rakennuksia sekä Pevenseyn linnan rauniot. Kävin myös hautausmaalla, jonne en haluaisi eksyä auringon laskettua 🙈. Paikka huokui historiaa, enkä tiedä oliko se kaikki välttämättä kovin ystävällismielistä. Mutta tällaiset ovat yksi asia, mistä Britanniassa kovasti pidän. Maa huokuu mystiikkaa ja historiaa, lähes kaikilla paikoilla ja rakennuksilla on useiden satojen vuosien tarinat kerrottavanaan.

Kaunis talo.

Talon seinä. Niin hieno 😍.

Pevenseyn linnan raunioita.

Hautausmaa

Viime viikolla ohjelmassa oli hääkakkuun tulevien kukkien viimeistelyä, kahden eri hääkakun tekoa sekä muutamien synttärikakkujen tekoa. Näiden lisäksi tein kahvilaan ainakin porkkanakakkua, nutella-kakkua, rocky road -kakkua, kahvi-saksanpähkinä -kakkua ja sen semmoisia. Perjantai oli viikon paras ja palkitsevin päivä, kun saatiin hääkakut koottua ja sai nähdä kättensä jäljen. Toisen kakun toimitimme perjantaina aivan sanoinkuvaamattoman suloiselle hääpaikalle (josta en tietenkään kuvia älynnyt napata, kun menimme vähän kiireessä). Toisen kakun toimitimme lauantaina Eastbournen laitamille. Juhlapaikan isäntäväellä oli bokseri, ja hyvä ettei tippa tullut linssiin, kun pääsin silittämään. Ikävä omaa ruttukuonoa kun on melkoinen.

Woodland-kakku. Oon tehnyt koristeet lintuja, ruusua ja ruohonkorsia lukuun ottamatta.

Pahoittelut huonolaatuisista kuvista, tuli napattua vähän kiireessä. 

Tässä toinen hääkakku, mikä oli helppo projekti. Nakukakku aidoilla kukilla - siinä ei paljon tarvinnut koristeita vääntää. 

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä täällä oli huikean hieno ukkonen! Se kesti vaikka kuinka kauan ja maa vaan tärisi, kun jyrähteli. Taivas oli välillä violetti ja välillä sininen salamoiden räiskeessä. Eilen sunnuntaina vietin hyvin ansaittua vapaapäivää lähinnä nukkuen. Heräsin aamulla kyllä hyvissä ajoin, mutta päivän mittaan taisin ottaa ainakin kahdet pitkähköt päivänokoset. Sain hieman pestyä pyykkiä ja illalla kävin rannassa tunnin tai parin visiitillä, mutta siinäpä se. Tänään aloitettiin Rosen kanssa käsilaukkukakkua, jonka Rose tekee viikonlopuksi. Mulla on loppuviikko vapaata, sillä murut tulee tänne! Huomenaamulla suuntaan Gatwickille lasta ja puolisoa vastaan ja saan pitää heidät täällä lauantaihin saakka 😍.

Tästä pääset katsomaan pätkän huonolaatuista materiaalia lauantain ukkosesta

Ensimmäinen hääkakkuprojekti tehty

Tein tällä viikolla tosi paljon sokerimassatöitä, sillä kaikki piti saada valmiiksi sunnuntain häitä varten. Viimeistelin ruusuja, tein hortensioita, joitain muita pikkukukkia ja lehtiä. Välttämättömien ja ajankohtaisten töiden lisäksi Rose on ottanut asiakseen opettaa mulle muitakin kakkujuttuja, mikä on tosi kiva asia ja otan kaikki opit ilolla vastaan, mutta kun itse oon tottunut olemaan mahdollisimman tehokas ja pyrin aika pitkälle priorisoimaan tehtävät tärkeysjärjestykseen, niin tuntuu todella hassulta ja vähän turhauttavaltakin jättää keskeneräiset hääkakkukoristeet sivuun ja alkaa välillä tehdä jotain, mikä jää vain minulle ja mitä ei mihinkään ajankohtaiseen työhön tarvita. Mutta mikäpä siinä silti, tosi kiitollinen olen saamastani opista ja siitä, miten paljon Rose ja Peterkin näkevät vuokseni vaivaa ja miten paljon he miTnuun panostavat, vaikka olen vain joku ulkomaalainen tyyppi, joka kolmen kuukauden päästä on jo lähtenyt. Rose yrittää muuten jatkuvasti ylipuhua mua jäämään myös elokuuksi, mutta toistaiseksi olen onnistunut pitämään pääni ja rohkeasti sanomaan ei. Tarjous on sinänsä houkutteleva, mutta olen toisaalta luvannut tehdä töitä Suomessa ja luulen myös, että harjoittelun loputtua haluan aika äkkiä takaisin perheeni luokse.

Sneakpeak hääkakusta. Kuvassa näkyy myös hiukkasen kahvilan ilmettä.

Sokerimassatöiden lisäksi opin heidän tyylinsä kakun kreemauksesta ja päällystämisestä. Kreemaus on siis sitä, kun kakun pintaan levitetään ohut voikreemipinta, jotta massa tarttuu siihen kiinni ja jotta kakun kosteus ei sulata sokerimassaa. Hääkakku- ja sokerimassahommien lisäksi tein joitakin kakkuja myyntiin kahvilaan Peterin valvovan silmän alla, juoksin kaupan ja kahvilan välillä, kun kahvilasta puuttui milloin mitäkin, ja juoksin kahvilan ja leipomon välillä avustavissa tehtävissä. Pääasiassa kuitenkin viime viikko täyttyi sokerimassakoristeista ja häävalmisteluista Battle Bakes and Cakesin osalta. 

Perjantaina meninkin tutustumaan catering-yritykseen nimeltä Green Fig, kuten viime postauksessa taisin mainita. Green Fig Catering Companylla ei ole omia asiakastiloja, joten kaikki toiminta tapahtuu asiakkaiden tiloissa. Arkipäivisin heillä valmistetaan lounasta sekä vakituisille asiakasyrityksille, että mahdollisille muille asiakkaille. Muina aikoina Green Fig toimii juhlapalveluyrityksenä ihan kenelle tahansa ja melko lailla täysin asiakkaan toiveiden mukaisesti. Perjantaina menin toisen omistajan Johnin mukana ensin toimittamaan lounaita asiakasyrityksille. Kävimme myös ostamassa lohta rannan kalakaupasta lauantain tilaisuutta varten. Sain myös tutustua heidän keittiöönsä ja valmistin juustoisia sconeseja ja brownieita lauantaiksi.

Kalakaupan antimia.

Lauantaina menimme siis tarjoilemaan kolmen ruokalajin menun polttariporukalle heidän vuokraamaansa huvilaan. Ruoat oli melko pitkälle esivalmisteltu, joten pääsimme melko helpolla kunhan olimme asettautuneet taloksi huvilan keittiöön.  Jostain syystä olin kuvitellut olevani tilaisuudessa tarjoiluhommissa, mutta olinkin Johnin kanssa nostamassa annoksia. Pidän suuresti siitä sekä Green Figin että Battle Bakes and Cakesin kohdalla, että minunkin mielipidettä kysytään ja sitä jopa kuunnellaan. Se tuo motivaatiota ja on varmasti myös hyvä keino sitouttaa työntekijä. Lauantain tilaisuus oli oikein mukava kokemus. Tällä viikolla menen näillä näkymin myöskin perjantaina ja lauantaina Green Figin mukaan kahteen eri tyyliseen tilaisuuteen.

Alkuruokia. Rapuja ja majoneesia sekä perunakroketteja.

Pääruoaksi uutta perunaa ja lohta.

Jälkkäriksi kolmea erilaista brownieta.

Sunnuntain piti olla vapaapäiväni, mutta Rose kysyi, josko haluisin hänen kanssaan tulla viemään hääkakun paikan päälle. En oikein voinut enkä oikeastaan halunnutkaan kieltäytyä, onhan se täysin valmiin työn näkemin koko prosessin palkitsevin osuus. Halusin myös ehdottomasti nähdä ihanat hääkoristelut. Siellä oli niin suloista! Ja olen todella tyytyväinen, että menin mukaan. Kuluneella viikolla minulla ei siis ollut vapaapäivää laisinkaan, enkä tiedä koska sellainen seuraavaksi koittaa, mutta töitähän tänne on tultu tekemäänkin :D. Green Figin cateringin lisäksi tällä viikolla on ohjelmassa ainakin lisää sokerimassahommia seuraavien häiden merkeissä sekä leipomon töitä.  

Hääpaikka ulkoa.

Hääpaikan koristeluja. Niin söpöä 😍!

Loihtimamme hääkakku.

Kuppikakkuja.

Ensimmäinen viikko takana

En voi uskoa, että oon ollut täällä vasta hieman päälle viikon. Tuntuu kuin olisin ollut täällä melkein aina. Tuntuu niin kuin olisin tuntenut työkaverit ja kulkenut näitä katuja vaikka miten kauan. Voisikin siis sanoa, että olen kotiutunut erinomaisesti. Tähän viikkoon on mahtunut tosi paljon erilaisia tunteita ja jossain vaiheessa viikkoa ajattelin, että tää paikka on nähty ja voisinkin lähteä kotiin. Mietin, että mitähän mäkin kuvittelin kansainväliseen harjoitteluun halutessani, että miks ihmeessä mä lähdin tänne, kun voisin olla kotona rakkaiden luona. Sitten ne ajatukset siitä kirkastui, ja nyt näen taas hyvinkin selkeästi ne syyt miksi tänne halusin. Onhan tää kuitenkin hirveen kivaa!

Eastbourne Seafront. Työpäivien jälkeen en oo kovin kauas jaksanut nähtävyyksiä lähteä katselemaan, mutta kävelyt näissä maisemissa ei tunnu lainkaan hassummilta.

Maanantaina alkoi siis harjoittelu. Battle Bakes & Cakesin leipomossa leivotaan perinteisiä englantilaisia leipiä, leivonnaisia ja kakkuja, joita myydään leipomon myymälä-kahvilassa, täkäläisittäin shop tai tearoom. Leipien ja leivonnaisten lisäksi tarjolla on myös englantilaista aamiaista sekä lounasta, erikoiskahveja, teetä, kaakaota ja virvokkeita. Battle Bakes & Cakes toimii myös tukikohtana Cakes Sussex -tilauskakkupalvelulle sekä Caterers Sussex -juhlapalvelulle. En tiedä miksi näille kaikille palveluille on omat yrityksensä, ehkä se on täkäläinen tapa tai sillä on tarkoitus jotenkin eriyttää ja selkeyttää toimintoja tai sen sellaista. Samat yrittäjät kuitenkin pyörittävät näitä kaikkia firmoja ja käytännössä ne ovat yhtä ja samaa yritystä. Käytännössä Peter vastaa leipomosta ja Rose kahvilasta sekä kakku- ja juhlapalveluista.

Mun pomojen piti tulla hakemaan mut kello 5 maanantaiaamuna mun asunnon edestä. Odottelin älyttömän koleassa ja sateisessa säässä hyvän tovin, kunnes koitin soittaa, että missä oikein ovat, mutta en saanut vastausta. Vähän ajan päästä sain viestin, että ovat nukkuneet pommiin. Ajattelin vain, että onneksi näinpäin. Päästiin lopulta Battleen saakka ja menin aluksi Peterin kanssa leipomon puolelle. Peterin mukaan perinteistä englantilaista artisaanileivontaa harjoittavia leipureita ei enää ihan hirveästi ole ja oonkin tosi kiitollinen, että saan oppia yhdeltä sellaiselta. Enhän mä toki välttämättä tule tulevaisuudessa tarvitsemaan taitoa tehdä vaikkapa oikeaoppisia Bath bunseja, mutta ei sitä toisaalta voi ikinä tietää, mitä elämä tuo tullessaan ja mistä taidoista ja kokemuksista lopulta on eniten hyötyä. Alkuperäisten suunnitelmien mukaan mun piti tehdä leipomossa harjoittelun ensimmäiset viikot, mutta en ollut kokonaan leipomossa yhtään päivää. Joka päivä aloitin päivän leipomossa ja  Peter opetti täkäläisen leivonnan tekniikan saloja. Kun leivät ja kakut saatiin uuniin siirryin joko tekemään sokerimassakoristeita tai juoksemaan leipomon ja kahvilan väliä avustavissa tehtävissä. Tiistaina menimme illalla Rosen kanssa kuukausittain järjestettävälle sokerimassakurssille, jonne Rose oli minutkin buukannut. Meninkin sitten Rosen ja Peterin luo yöksi, koska seuraavana päivänä jäimme Rosen kanssa Eastbourneen hänen studiolleen tekemään sokerimassakoristeita. Sain olla viime viikolla mukana kuunteluoppilaana myös kahdessa asiakastapaamisessa. 

Battle Bakes and Cakesin suloinen sisäänkäynti. 

Ollaan tehty Rosen kanssa viime viikolla älytön määrä ruusuja häitä varten. Tässä ruusut ovat vasta aalkuvaiheessa ja saivatkin ympärilleen vielä enemmän kerroksia.

Ruusujen lisäksi tehtiin muun muassa kuvanmukaisia pikkukukkia.

Olen oppinut tässä viikon aikana jo ihan älyttömästi uusia asioita. Tein noin 58 tuntia töitä ensimmäisellä viikolla, että ihan hyvä sinänsä, kun on tullut jotakin opittuakin. Meillä synkkaa tosi hyvin sekä Rosen ja Peterin että työntekijöiden kanssa. Sovin siis tosi hyvin joukkoon ja tuntuukin, että olisimme tehneet töitä yhdessä paljon kauemmin kuin viikon. Olemme etenkin Rosen kanssa tosi tiivis tiimi jo nyt ja musta on tullut vähän niin kuin hänen oikea kätensä kakkuasioissa. Hän luottaa mun makuun ja kykyihin jo nyt tosi paljon ja kysyy mun mielipidettä. Ensimmäisen viikon päätteeksi Rose halusi keskustella mun kanssa kuluneesta viikosta, mikä oli tosi hyvä juttu. Hän kysyi millä mielellä olen, ja mitä mieltä olin viikosta ja tehtävistäni. Suunnittelimme yhdessä seuraavan viikon tapahtumia ja sain myös kuulla, että he ovat muhun tosi tyytyväisiä. Alun perin mun piti saadakin vain yksi vapaa, mutta kiitokseksi hyvästä työstä sainkin kaksi vapaapäivää sekä pienen mukavan lahjan. Kun pääsin töistä kotiin sain vielä Roselta viestin, jossa hän kertoi buukanneensa mut kesäkuussa yhdelle melko tasokkaan oloiselle kakkumaalauskurssille kiitoksena työstä.  


Niiden ensipäivien kylmyyden jälkeen tänne on yhtäkkiä tullut kesä. Mukavan lämpöinen keli siis viettää ensimmäisiä hyvin ansaittuja vapaapäiviä. Kävin ihailemassa upeita maisemia Beachy Headilla ja Belle Tout Lighthousella valkkarin ja eväiden kanssa. Skandinaavinen hipiäni taisi säikähtää äkillistä aurinkoa ja paloi, mutta poundlandissa myytiin onneksi edukasta sunburn reliefiä. Tuli myös varmuus sille, että mun rakkaat tulee kolmen viikon päästä käymään täällä, joten kävin shoppailemassa lapselle vaatetta valmiiksi. Kohta alkaakin jälleen uus viikko! Tiistaina tehdään Rosen kanssa hääkakku, keskiviikkona jäädään taas studiolle tekemään koristeita ja torstaina aloitetaan päällystämään ja koristelemaan viikonlopun häihin kuppikakkuja. Perjantaina ja lauantaina menenkin Rosen ystävän firmaan juhlapalveluhommiin, sillä Rosen firmassa ei tällä hetkellä ole juhlapalvelutilaisuuksia, mutta Rose halusi kuitenkin pitää huolen, että pääsen tekemään myös juhlapalvelua, jonka harjoittelun tavoitteisiinkin kirjasin. Näistä varmastikin lisää seuraavassa postauksessa. 

Beachy Head on Britannian korkein kalkkikivijyrkänne. 

Kukkulalle johtavan tien päässä kukkulan laella siintää Belle Tout Lighthouse.

Voisin viettää vaikka miten kauan katsellen merta ja noita kallioita.

Perillä

Olen kolmatta päivää Eastbournessa ja toistaiseksi kaikki on mainiosti. Tulomatkalla junat ja lennot oli kaikki ajoissa, joten matkanteko oli sujuvaa. Laukkukin säilyi tavaroineen päivineen ehjänä perille saakka. Gatwickista tulin junalla Eastbourneen ja juna-asemalta otin taksin asunnolleni. Täällä mua odotti vuokranantajani Melanie, joka ojensi avaimet ja opasti joitakin käytännön juttuja. Huoneeni on pienempi miltä se kuvissa näytti, mutta oikein mukava ja viihtyisä. Seinät tosin tuntuu olevan paperia, ihan kaikki kuuluu läpi. Paikka jossa asun, on siis shared house. Vuokranantajat omistaa tän asunnon ja vuokraa huoneet vuokralaisille. Keittiö ja kylppäritilat on yhteisiä toisten vuokralaisten kanssa. Mun lisäksi asunnossa asuu kolme henkeä, joista olen tavannut tässä parin päivän aikana vasta yhden. Vuokranantajat on myös kiinnittäneet jotain hyllyjä keittiön seiniin koko viikonlopun, joten en tuota oikeaa keittiötäkään ole vielä käyttänyt. Mun huoneessa kuitenkin on söpö pieni kitchenette, jonka kanssa olen pärjännyt mainiosti. 

Huoneeni kaikessa yksinkertaisuudessaan. Pahoittelut levällään olevista tavaroista.

Jos verho olisi auki, näkyisi ikkunasta asunnon takapihalle,

mikä koostuu lähinnä betoni- ja kivilaatoista ja pyykkinaruista. 

Keittiöni kaapissa. Se on niin söpö ja näppärä 😍.

Saavuttuani purin tavarani ja asettauduin taloksi, sitten lähdin keskustaan tutustumaan paikkoihin ja tekemään joitakin tarpeellisia ja tarpeettomampiakin hankintoja. Kävin keskustan ostoskeskuksessa ja lähimmissä ruokakaupoissa katsastamassa tarjontaa. Täytyy sanoa, että Eastbournen keskusta on huomattavasti hurmaavampi näin luonnossa kuin mitä se kuvissa näytti. Kuvissa paikka näytti ehkä jopa hieman näivettyneeltä, mutta kyllä täällä on nähtävissä ja tunnettavissa sellaista lämpöä ja sielukkuutta, mistä yleensä englantilaisissa kylissä ja kaupungeissa pidän. Myös tuonne rantaan oon ehtinyt käydä tutustumassa kahtena päivänä. Eilen harjoitteluohjaajani Rose sekä hänen kollegansa kävivät täällä mun luona toivottamassa tervetulleeksi ja juttelemassa tulevasta harjottelusta. Mut kutsuttiin myös Rosen kotiin illalliselle, mikä oli varsin mukavaa. Sain tavata hänen perheensä sekä ihanat länsiylämaanterrierit Hannahin ja Hollyn. 

Eastbourne Pier

Kävin eilen pikaisesti tutustumassa Redoubt Fortress -linnoitukseen.

Tänään kävin reilun vartin bussimatkan päässä Sovereign Harbourin Retail parkissa shoppailemassa. Siellä on jättimäinen Asda, joka on vähän kuin meidän Prisma, mutta monin verroin hauskempi. Löysin vihdoin niitä ihania valmissalaatteja mitä ei meidän lähiTescossa tai Sainsburysissa ollut. Asdan vieressä oli myös Tk Maxx, joka myy menneiden kausien merkkivaatteita halvalla sekä Next ja Sports Direct.

Huomenna onkin jännä päivä, sillä harjoittelu alkaa. Teen nyt alkuun ainakin kaksi päivää viikossa leipomon puolella, jotta opin miten kaikki valmistetaan. Tiistaina työpäivän jälkeen teemme Rosen kanssa hänen studiollaan täällä Eastbournessa jotain kakkukoristeita ja jään heille yöksi, koska seuraavana aamuna jatkamme jälleen koristeiden parissa. Loppuviikosta mahdollisesti pääsen mukaan cateringiin ja tulevina viikkoina pääsen opettelemaan myös leipomokahvilan/myymälän puolelle. Nyt onkin aika alkaa nukkumaan, sillä kello herättää neljältä aamuyöllä, kuten kunnon leipomotyöläisen konsanaan. 

Eastbourne Beach. Kovin pilvisiä, kylmiä ja sateisiakin

ovat nämä ensimmäiset päivät olleet.

"All my bags are packed, I'm ready to go..."

Jo muutamalla viimeisellä reissulla olen pohtinut, että milloin tulee se iloinen hetki, kun matkalaukkuni saumat pettää ja saan lentokentällä iloisasti poimia levinneet matkatavarat yksitellen matkatavarahihnalta. Sama kauhukuva on jälleen hiipinyt mieleen. Oon pakannut sen verran innokkaasti, että varmasti laukun punnituksen jälkeen kentällä saan uudelleen järjestellä tavarani ja siirtää käsimatkatavaroihin lisää painolastia. Yritän ottaa täältä mukaan kaiken, mitä järkevää on mukaan ottaa, jotta paikan päällä voisin käyttää pennoseni muuhun kuin arkielämän välttämättömyyksiin. Toki esimerkiksi tavallisista ruokakaupoista, sekä Poundlandista ja sieltä Primarkiltakin löytyy kyllä hyvin edukkaasti esimerkiksi hygienia- ym. tarvikkeita, mutta jos kaikki ostokset jättäisin vasta sinne, niin niistä kuitenkin kertyy äkkiä sievoinen summa. Jonka senkin voisi käyttää johonkin hauskempaan. 

Tällä viikolla oon mahdollisuuksien mukaan yrittänyt nähdä tärkeitä ja rakkaita ihmisiä, hoitanut puhelinliittymän ulkomaan käyttökuntoon, tehnyt viime hetkien pakolliset hankinnat ja pakannut. Mun tulee niin ikävä! Onneksi on nykyaika ja kehittynyt teknologia, niin on helppoa pitää yhteyttä. 17-vuotiaana ollessani kuukauden työharjoittelussa Varsovassa sain tuliaisiksi melko mojovan puhelinlaskun keskusteltuani ilmeisesti sitten hieman liian usein ja hieman liian pitkään silloisen parhaan ystäväni kanssa puhelimessa. Jos jokapäiväinen yhteydenpito 5-vuotiaamme kanssa ei olisi mahdollista, niin enpä tiedä olisinko voinut edes harkita kolmen kuukauden eroa. Muuten mulla on ollut kyllä melko seesteinen olo tämän matkan suhteen. Ehkä en ole vielä edes tajunnut mitä olen mennyt tekemään, ja sitten siellä yksinäisinä iltoina tajuan mihin ryhdyin. Mutta vaikka minkälainen kulttuurishokki tässä vielä iskisikin, niin uskon, että pystyn pitämään kiinni siitä tämän matkani positiivisesta alkuajatuksesta ja uskoa siihen, että tulee tästä millainen kokemus tahansa, niin se kasvattaa minua ja täten on minulle hyväksi. 

Istuskelen nyt viimeistä iltaa pitkään aikaan kotisohvalla ja pari tuntia sitten annoin lapselle viimeisen hyvänyönsuukon pitkään pitkään aikaan.  Ennakkotilasin juuri taksin, joka tulee noutamaan mua tunnin päästä juna-asemalle. Yritän torkkua muutaman tunnin junassa ja aamu kahdeksalta istun toivon mukaan lentokoneessa odottamassa nousua. Huomenna Iso-Britannian aikaa puolilta päivin mun pitäisi olla turvallisesti kohteessa. Ensimmäisenä suuntaan uuteen kotiini. Viikonlopun ehdin rauhassa tutustua kaupunkiin ja maanantai-aamuna kello 05:00 aloitan harjoittelun. Miten ihanaa leikkiä hetken aikaa asuvansa Englannissa ja tehdä samoja tavallisia asioita kuin sikäläisetkin! Mielenkiintoista nähdä millainen matka tästä vielä tulee.

Kolme viikkoa lähtöön

Muistan, kun ensimmäisenä vuonna koulussa kerrottiin mahdollisuuksista kansainvälistyä opintojen aikana lähtemällä vaihtoon tai harjoitteluun ulkomaille. Ensin innostuin ajatuksesta suunnattomasti ja melko lailla heti perään aloin surkutella kohtaloani. Enhän mä voisi lähteä, kun mulla on perhe ja olen pienen ihanan pojan äiti ja kaikkea. Lapsihan saa elinikäiset traumat, jos vanhempi on poissa liian monta yötä ikävuosiin nähden. Koko perheen pakkaaminen mukaan reissuun taas tulisi aivan liian kalliiksi. Niinpä minä ensimmäisenä vuotena hautasin haaveeni kansainvälistymisestä ja tein harjoitteluni Suomessa. Ajatus ulkomaan harjoittelusta ei kuitenkaan jättänyt minua rauhaan ja viime keväänä, kun asiaa jälleen rakkaalle puolisolleni ruikutin, kannusti hän minua lähtemään reissuun ja vannoi, että he pärjäisivät sen kolme kuukautta mainiosti - enpä minä sitä toki epäillytkään. Siitä se ajatus sitten lähti.

Alusta saakka oli selvää, että lähtisin Iso-Britanniaan, jos kansainväliseen harjoitteluun aikoisin, maa on ollut mulle kovin rakas jo useiden vuosien ajan. Niinpä laitoin Europass CV:ni ajantasalle, kirjoitin mahdollisimman myyvän hakemuksen ja aloin lähestyä sähköpostitse mielestäni mielenkiintoisia yrityksiä ympäri Brittein saarta. Lähetin hakemuksia noin sata ja sain noin parisenkymmentä vastausta, joista kolmessa tai neljässä oltiin hieman kiinnostuneita ja luvattiin harkita asiaa. Yksi yrityksistä vei homman kuitenkin loppuun saakka, ja kolmen viikon kuluttua olen lähdössä harjoitteluun yritykseen nimeltä Cakes Sussex. Tavallaan harjoittelen kuitenkin kolmessa toisiinsa vahvasti sidoksissa olevassa eri yrityksessä, joista kerron tarkemmin myöhemmin. Sopimuksemme ja tavoitteideni mukaisesti saan tehdä ainakin kakkuja ja juhlapalveluita ja joitakin esimiestöitäkin minulle on luvattu opettaa.

Cakes Sussex sijaitsee East Sussexin kreivikunnassa Kaakkois-Englannissa pienessä pittoreskissa kylässä nimeltä Battle. Harjoittelun pääpiste on siellä, mutta etenkin juhlapalveluiden osalta harjoittelu sijoittunee koko East Sussexin alueelle. Aluksi aloin etsiä majapaikkaa Battlesta, mutta ihana harkkamentorini Rose kehotti majoittumaan Eastbournessa, jossa hänkin asuu, ja josta on vain noin 20 minuutin ajomatka Battleen. Eastbourne saattanee myös olla hieman Battlea eläväisempi paikka, se on kuitenkin keskikokoinen brittiläinen rannikkokaupunki, josta löytyy kaikki mukavuudet Tescosta Primarkiin, Eikä sitä ihminen kai juuri muuta tarvitsekaan. Briteissä on aika tyypillistä asua vuokralla jonkun omistaman talon huoneessa ja Rose tarjosikin minulle majapaikaksi huonetta omasta asunnostaan. Koin mukavammaksi vaihtoehdoksi etsiä asunnon toisaalta ja tänään, kolme viikkoa ennen reissua, allekirjoitin vuokrasopimuksen ihan älyttömän kivan oloiseen asuntoon. Rose on ollut asunnon etsinnässä suureksi avuksi, vaikka en hänen tarjoamaansa huonetta valinnutkaan. Hän kävi katsomassa kolmea eri asuntoa mulle, kunnes löysimme tämän helmen. Nyt alkaa olla kaikki viralliset asiat valmiina reissua varten. Apurahat on haettu, rokotukset laitettu ajan tasalle, menoliput lentokoneeseen ja junaan hommattu ja asunto odottamassa. Vielä kun tulevien viikkojen aikana saisi käsityksen kaikesta siitä tavaramäärästä, mitä mukaan pitää raahata. Mut onneksi on vielä vähän armon aikaa ennen pakkaamisen riemua. Tervetuloa seuraamaan mun blogia, palataan asiaan!