Kesä on saapunut Eastbourneen

Hellurei! Viime päivinä opinnäytetyö on kummitellut mielessäni melko paljon. Olen yrittänyt saada itseni sellaiseen mielentilaan, että voisin saattaa kyseisen opuksen teoriaosuuden jonkinlaiseen päätökseen, mutta jokin minussa estää minua tarttumasta toimeen. Niinpä olen vältellyt koko tietokonetta ja näin ollen blogipäivityskin on hieman viivästynyt. Ehkä mä tässä vielä ennen Suomeen paluuta kaivan motivaation oppariin. Se olisi sangen mukavaa ja hyödyllistä, kun melkein hengästyttää miten paljon tekemistä odottaa syksyllä kotiin palattua. Mikäli sikäli ikinä tuun täältä kotiin - en oo vielä ostanut paluulippua, kun ahdistaa ostaa ihan älyttömän kallis lippu. Oon tottunut lentämään Lontoo - Helsinki väliä tosi edullisesti niin minun saitapuoleni (kyllä minussa on sellainen :D) yrittää kieltäytyä maksamasta mokomia riistohintoja. Mutta pakko tässä varmaan on kohta se ostaa, jos mielin kotiin päästä. Hektiseen arkeen palaamisen stressiä kuitenkin helpottaa se, että tarvitaan vain kolmisen kuukauden ponnistus ja joulukuun alkupuolella restonomin paperit pitäisi olla kädessä, minkä jälkeen elämän voisi ajatella hieman helpottuvan tai ainakin stressin lievittyvän.

Yksi toissaviikolla tekemistämme syntymäpäiväkakuista.

Vähän nätempiä kuppikakkuja, joihin pääsin tekemään kakkupitsiä. 

Yksi tekemistämme hääkakuista. Nakukakut tuntuvat olevan tosi suosittuja edelleen. Niitä tehdään häihin joka viikko.

Toissa viikolla tein paljon erilaisia kakkuja ja sokerimassakukkia. Kävimme Rosen kanssa kakkumaalauskurssilla, jossa opin jälleen kerran tosi paljon uusia asioita. Työtuntien osalta hivottiin jälleen ennätyslukemia ja kaivoinkin sitten kaiken rohkeuteni esiin ja otin tunnit puheeksi Rosen kanssa. Hän otti asian ihan hyvin ja viime viikolla sainkin neljä vapaapäivää. Ehdotin myös, että voin jatkaa samaan malliin ja päättää harjoittelun aiottua aikaisemmin, mutta hän haluaa mieluummin tehdä näin päin. Niinpä mulla oli yhtäkkiä hirveesti vapaata, mihin en ollut ollenkaan valmistautunut. Mietin ensin, että lähtisin vähän matkustelemaan, mutta loppujen lopuksi koko vapaa meni Eastbournessa. Tein kävelylenkkejä siellä täällä, kävin leffassa, ja vietin juhannusta 17 suomalaisleidin kanssa, jotka ovat asuneet täällä jo vuosia ja vuosikymmeniä. Oli tosi mielenkiintoista kuulla heidän tarinoitaan ja kokemuksiaan. Eilen sunnuntaina oli tuossa läheisessä puistossa Eastbourne Feastival, jossa oli trubaduureja, bändejä, kojuja, ruokaa ja kylmää olutta, ja näin paikan päällä myös torstaina tapaamani suomalaisnaisen. Eastbourneen on saapunut ihan kunnon kesä, ja festivaaleilla vietetty aurinkoinen päivä saikin nenäni ja olkapääni punaisiksi. Ensi viikonlopuksi on odotettavissa +27 astetta ja täyttä aurinkoa.

Lauantaina olin Green Figin kanssa tekemässä hääkeikan. Olin taas keittiössä ja hommiin kuului lähinnä noston esivalmistelua, nosto ja siivoukset. Oli jotenkin tosi helppo päivä ja aika meni tosi nopeesti. Alkuun tarjoiltiin sharing platterit, joissa oli marinoituja oliiveja, juustoja, chorizoa, ilmakuivattua kinkkua, focacciaa ja sen sellaista, pääruoaksi oli uusia perunoita ja pekoni-mozzarella broileria tai uusia perunoita ja perinteinen brittiläinen Steak & Ale Pie. Lisäksi pöytiin tarjoiltiin sharing plattereilla vihanneksia. Jälkiruoaksi oli kolmea erilaista brownieta, pannacottaa ja shortbreadeja tai perinteistä brittiläistä omenapiirasta ja vaniljakastiketta.

Aika on mennyt täällä todella hassusti. Se on mennyt tosi nopeasti - harjoitteluviikko numero yhdeksän lähti juuri käyntiin. Enää viisi viikkoa ja sitten olen kohta taas kotona. Tämä hitusen päälle kolme kuukautta on kyllä tavallaan vähän hankala aika. Juuri kun kaikkeen tottuu ja alkaa pitää paikkaa tavallaan kotina, onkin aika alkaa miettiä paluulentoa tulevaa arkea kotona. Mutta on tässä nyt kuitenkin vielä tää viisi viikkoa ja onkin parasta ottaa kaikki irti jäljellä olevasta ajasta. Uskon myös nauttivani loppuajasta vielä aiempaakin enemmän useampien vapaapäivien ansiosta.

Aurinkoinen Sovereign Harbour, jonne kävelin juhannusaattona. 

Häissä tarjoiltu kanapääruoka. Menu ja koko tilaisuus oli tosi yksinkertainen mutta ihan tyylikäs. Ja ruoka sai tosi paljon kehuja. 

Häiden Steak & Ale Pie.

Häiden jälkkäribrowniet.

Rakkaita, ikävää, töitä ja nähtävyyksiä

Kuten edellisessä postauksessa kerroinkin, sain perheeni tänne toissaviikolla. Puolisoni jalkaan tuli sen verran äkäinen infektio, että hän joutui pari päivää vain lähinnä lepuuttamaan jalkaansa asunnossani, mutta minä ja lapsi vietimme sitten sillä välin kahdenkeskistä laatuaikaa. Kävimme varmaan kaikissa Eastbournesta löytyvissä veteen ja vesileikkeihin liittyvissä huvituksissa, näköalabussikiertoajelulla, Sovereign Harbourissa ja shoppailemassa. Viikko sitten varhain lauantaiaamuna saattelin rakkaat junalle, tirautin muutamat kyyneleet ja suuntasin tyhjään kämppääni pariksi tunniksi keräämään itseäni, kunnes oli aika palata arkeen ja lähteä toimittamaan hääkakkuja Rosen kanssa. Rose erehtyi kysymään kaipaanko juuri kotimatkalle lähtenyttä perhettäni ja sai mut jälleen kyynelehtimään. Sain kuin sainkin itseni kasaan kuitenkin hyvissä ajoin ennen kuin olimme perillä hääpaikalla. Toimitimme kaksi nakukakkua, jotka kokosimme ja koristelimme aidoin kukkasin vasta paikan päällä. Sunnuntaina mulla oli taas vapaapäivä ja suuntasin 50 minuutin junamatkan päässä sijaitsevaan suloiseen pieneen kaupunkiin nimeltä Rye. 

Sumuinen Sovereign Harbour.

Ensimmäinen lauantaina toimitettu hääkakku

Toinen lauantaina toimittamistamme hääkakuista. Tuota oli hauska rakentaa.

Hääpaikan koristeluja.

Rye

Rye

Rye

Toissaviikon extravapaapäivistä huolimatta mun tunnit jäivät edelleen niin sanotusti plussan puolelle. Itsekseni päätinkin, että aion vastedes olla niiden kanssa hieman tarkempi, sillä tarkoitukseni on nähdä rakastamaani maata muutenkin kuin työn saralta. Miksikään laiskajaakoksi en kuitenkaan ole heittäytymässä, sillä tiedän, että myös pomoni tekevät uhrauksia minun eteeni ja haluan heidän saavan uhrauksilleen myös vastetta. Nyt päätöksessään oleva viikko olikin hieman aiempia helpompi. Minulle annettiin vaihtoehdoksi pitää joko yksi tai kaksi vapaapäivää ja valitsin kaksi vapaapäivää. Tiedän, että pomoni olisi halunnut kuulla toisen vastauksen, mutta halusin kerrankin tehdä niin kuin minusta parhaimmalta tuntui ja olen sitä mieltä, että se kannatti, sillä tunnen oloni paljon onnellisemmaksi tällä hetkellä kuin vaikkapa kaksi viikkoa sitten. Helposta viikosta huolimatta tunteja kertyi 46,5. 

Maanantaina olimme Battlessa. Aamulla laitoin hieman kahvilan puolta avauskuntoon, mutta muuten vietin päiväni enimmäkseen leipomon puolella Peterin kanssa kakkuja ja muita leivonnaisia sekä aamiaisia valmistaen. Tiistaina mulla oli vain lyhyt päivä töissä. Peter oli tosi ihana ja vei mut kesken päivän katsomaan Herstmonceauxin linnaa, joka sijaitsee suurin piirtein Eastbournen ja Battlen puolivälissä. Linnareissun jälkeen menimme vielä illalla Rosen kanssa sokerimassakurssille ja menin sitten heille yöksi, aamulla kun oli tarkoitus jäädä Rosen studiolle tekemään kukkia. Kukkien tekoa kesti kaksi päivää, kunnes koitti perjantai - toinen vapaapäivistäni. Perjantaina otin bussin Seafordiin, mutta ajatuksissani jatkoin matkaa Seafordin ohi ja hyppäsin kyydistä vasta Newhavenissa. Siellä sitten aloin kaivaa puhelinta taskusta katsoakseni, missä on lähin bussipysäkki takasin päin meneville busseille, nii eiköhän tuo vielä uutuuttaan hohkaava mutta ah niin rakkaaksi käynyt puhelimeni tee käsissäni iloisan voltin ja suojakuorista huolimatta se tippui näyttö edellä kiviselle kadulle.  Ei tullut kaunista jälkeä ja annatinkin siinä tilanteessa sitten muutaman suomalaisen voimasanan. Mutta kyllä tuota vielä käyttää pystyy ja nyttemmin olen päässyt jo hieman asian yli. Löysin sitten pysäkin, jossa pysähtyy Seafordiin menevät bussit ja pääsin kyseiseen paikkaan. Seafordissa suuntasin merta ja South downseja eli kalkkikiven muodostamia kukkuloita kohti. Kipusin melkoisen tiukan nousun melko korkean kukkulan laelle ja vähän aikaa pelkäsin koko suunnitellun kävelyreittini olevan samanlaista nousua. Pelkoni osoittautui kuitenkin onneksi vääriksi. Kävelin muutaman kilometrin Cuckmere Haveniin, jossa avautui hirmuisen kaunis näkymä Seven Sisters -kalkkikivijyrkännerivistöön. Cuckmere Havenista kävelin joen vartta pitkin muutaman kilometrin matkan Cuckmere Inn -pubiin, jossa tilasin kannullisen vettä ja pintin olutta, jotka nautittuani hyppäsin bussiin ja suuntasin takaisin Eastbourneen. 

Herstmonceauxin linna.

Herstmonceauxin puutarhan kaunis kukkanen.

Cuckmere Haven ja Seven Sisters ❤

Lauantaina tein catering-keikan Green Figin kanssa häissä. Tällä kertaa olin yleismies Jantusena. Päivällä olin ensin valmistelemassa nostoa ja sitten nostamassa ruokia. Menu oli meksiko-/espanjalaistyyppinen. Alkuun tarjoiltiin pöytiin tortillalastuja sekä sharing platterit, joista löytyi oliiveja, juustokroketteja, rapuja, tomaattisalsaa, quacamolea ja kermaviiliä. Pääruokina niin ikään sharing platter -tyylillä pöytiin tarjoiltiin tortillalättyjä, kahta erilaista chiliä, meksikolaisittain maustettua riisiä ja chorizo-kanavartaita. Jälkiruokana oli churroja, suklaaganachea ja Eton messia. Myöhemmin hoidin niin sanottua iltapalabuffaa, jossa tarjolla oli lähinnä pizzoja ja kakkuja. Hääpaikka oli Eastbournen Old Town -kaupunginosassa sijaitseva Gildredge Manor (Googlaamalla löytyy mm kuvia paikasta), joka oli aivan todella upea paikka. Talossa oli paljon eri huoneita, joissa oli eri toimintoja häiden aikana. Yhdessä huoneessa soitti bändi, yhdessä oli baari, yhdestä löytyi biljardi, photobooth ja hattara- sekä popcornikojeet ja yhdessä tarjoiltiin kahvit ja iltapala. On tosi harmi, että en rohjennut ottaa kuvia itse hääpaikasta juhlien aikana, sillä kaikki koristelut ja tunnelma erottuivat melkoisesti suomalaisista häistä. 

Tänään sunnuntaina mulla oli sitten taas vapaapäivä. Perheeni ollessa täällä törmäsimme yllättäin Eastbournessa asuvaan suomalaiseen naiseen ja vaihdoimme yhteystietoja. Tänään kävin heillä kylässä syömässä uusia perunoita ja silliä sekä mansikkakakkua ja juomassa ihan oikeaa kahvia. Oli niin virkistävää jutella kokemuksista esimerkiksi tästä maasta tavallaan samalla aaltopituudella, toki sillä erotuksella, että tämä suomalainen uusi ystäväni on elänyt tässä maassa jo monia monia vuosia. Hän ja miehensä veivät minut myös kunnon Eastbourne-kiertoajelulle, mikä oli sekin sangen mukavaa. Nyt pitäis pakata kassi taas kahden yön yökyläilyä varten, sillä meen Rosen ja Peterin luo jälleen pariksi yöksi huomisesta eteenpäin. 

Gildredge Manorissa juhlittujen häiden kattausta.

Alkuruoka.

Jälkiruoka.

Sokerimassahommia, kakkuja ja cateringia

Heti alkuun pahoittelut parin viikon hiljaiselosta. Olen ollut niin paljon töissä, että vapaa-aika on kulunut muihin puuhiin kuin blogin kirjoittamiseen. Näiden parin viikon aikana mulla on ollut kaksi vapaapäivää, joista ensimmäisen vapaapäivän käytin Eastbournen ihastuttavan sivukylän Pevenseyn tutkimiseen. Toisen vapaapäivän käytin nukkumiseen. Yllättävänkin paljon vie voimia päivän kokonaissaldosta se, että pitää jatkuvasti pysyä skarppina esimerkiksi kielen kanssa. Mutta palataanpa kahden viikon takaisiin tapahtumiin.

Pari viikkoa sitten aloitimme woodland-teemaisen hääkakun teon. Kävimme reilun tunnin ajomatkan päässä Crawleyssä kurssilla, jonka oppeja tarvitsimme kyseisen kakun koristeiden valmistamiseen. Opin kurssilla muun muassa tekemään risuja ja kissankelloja. Muiden kakkua varten tarvittavien kukkien teon opastuksen sain Roselta. Tein melko pitkiä päiviä, enkä voinut henkisesti kovin hyvin tuolla viikolla. Liian pitkät päivät töissä ja orastava kulttuurishokki eivät tuntuneet parhaalta mahdolliselta yhdistelmältä. Mukavaa vaihtelua toi kuitenkin perjantai ja lauantai, kun pääsin jälleen cateringin pariin Green Figin kanssa, ja myös päivät olivat lyhyempiä. Perjantaina yksi firman työntekijöistä poimi mut kyytiinsä ja matkasimme läheiseen kaupunkiin Hastingiin. Siellä oli 80 hengen hyväntekeväisyystapahtuma, joille meidän tuli valmistaa ja tarjoilla kolmen ruokalajin illallinen viineineen ja kahveineen. Edellisestä Green Fig -keikasta poiketen sain tällä kertaa olla tarjoiluhommissa. Tarjoilijoita oli yhteensä kuusi, joista yksi oli "front runner", eli vastasi siitä, että kaikki sujui suunnitelmien mukaan, kaikki pysyi aikataulussa ja tkaikki tiesi tehtävänsä ja missä mennään. Jokaisella tarjoilijalla oli oma aloituspiste ja tietyt henkilöt joille tarjoilla ja kaikki tarjoilu tapahtui samanaikaisesti. Ilta oli varsin mukava, oli hirveen kivaa päästä tarjoiluhommiin pitkästä aikaa. Lauantaina oli samantyyppinen tilaisuus Eastbournessa. Tarjoilimme kolmen ruokalajin illallisen rautatieläisten 60-vuotisjuhlassa. Tällä kertaa kuitenkin tarjoiltiin kolmea erilaista vaihtoehtoa kustakin ateriasta. Asiakkaita oli 120 ja tarjoilijoita kuusi, ja jälleen koko tarjoilun ajan kaikki tapahtui juhlallisesti samanaikaisesti. Ilta oli tosi sujuva. Perjantaina jouduimme jonottamaan pääruoka-annoksia jonkin aikaa, mutta lauantaina kaikki oli aina valmiina kun tarvittiin. Illan päätteeksi koko catering-porukka pyydettiin lavalle ja saimme kovasti taputuksia ja kiitoksia (ja tippiä!).

Perjantain hyväntekeväisyystapahtuman alkuruoka.

Perjantain pääruoka. Uusia perunoita, kanaa ja vihanneksia.

Perjantaina jälkkäriksi tarjoiltiin pavlovaa.

Sunnuntai mulla olikin sitten vapaa ja kävin siellä Pevenseyssä, niin kuin aiemmin kirjoitin. Siellä oli varsin ihastuttavia vanhoja vanhoja rakennuksia sekä Pevenseyn linnan rauniot. Kävin myös hautausmaalla, jonne en haluaisi eksyä auringon laskettua 🙈. Paikka huokui historiaa, enkä tiedä oliko se kaikki välttämättä kovin ystävällismielistä. Mutta tällaiset ovat yksi asia, mistä Britanniassa kovasti pidän. Maa huokuu mystiikkaa ja historiaa, lähes kaikilla paikoilla ja rakennuksilla on useiden satojen vuosien tarinat kerrottavanaan.

Kaunis talo.

Talon seinä. Niin hieno 😍.

Pevenseyn linnan raunioita.

Hautausmaa

Viime viikolla ohjelmassa oli hääkakkuun tulevien kukkien viimeistelyä, kahden eri hääkakun tekoa sekä muutamien synttärikakkujen tekoa. Näiden lisäksi tein kahvilaan ainakin porkkanakakkua, nutella-kakkua, rocky road -kakkua, kahvi-saksanpähkinä -kakkua ja sen semmoisia. Perjantai oli viikon paras ja palkitsevin päivä, kun saatiin hääkakut koottua ja sai nähdä kättensä jäljen. Toisen kakun toimitimme perjantaina aivan sanoinkuvaamattoman suloiselle hääpaikalle (josta en tietenkään kuvia älynnyt napata, kun menimme vähän kiireessä). Toisen kakun toimitimme lauantaina Eastbournen laitamille. Juhlapaikan isäntäväellä oli bokseri, ja hyvä ettei tippa tullut linssiin, kun pääsin silittämään. Ikävä omaa ruttukuonoa kun on melkoinen.

Woodland-kakku. Oon tehnyt koristeet lintuja, ruusua ja ruohonkorsia lukuun ottamatta.

Pahoittelut huonolaatuisista kuvista, tuli napattua vähän kiireessä. 

Tässä toinen hääkakku, mikä oli helppo projekti. Nakukakku aidoilla kukilla - siinä ei paljon tarvinnut koristeita vääntää. 

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä täällä oli huikean hieno ukkonen! Se kesti vaikka kuinka kauan ja maa vaan tärisi, kun jyrähteli. Taivas oli välillä violetti ja välillä sininen salamoiden räiskeessä. Eilen sunnuntaina vietin hyvin ansaittua vapaapäivää lähinnä nukkuen. Heräsin aamulla kyllä hyvissä ajoin, mutta päivän mittaan taisin ottaa ainakin kahdet pitkähköt päivänokoset. Sain hieman pestyä pyykkiä ja illalla kävin rannassa tunnin tai parin visiitillä, mutta siinäpä se. Tänään aloitettiin Rosen kanssa käsilaukkukakkua, jonka Rose tekee viikonlopuksi. Mulla on loppuviikko vapaata, sillä murut tulee tänne! Huomenaamulla suuntaan Gatwickille lasta ja puolisoa vastaan ja saan pitää heidät täällä lauantaihin saakka 😍.

Tästä pääset katsomaan pätkän huonolaatuista materiaalia lauantain ukkosesta

Ensimmäinen hääkakkuprojekti tehty

Tein tällä viikolla tosi paljon sokerimassatöitä, sillä kaikki piti saada valmiiksi sunnuntain häitä varten. Viimeistelin ruusuja, tein hortensioita, joitain muita pikkukukkia ja lehtiä. Välttämättömien ja ajankohtaisten töiden lisäksi Rose on ottanut asiakseen opettaa mulle muitakin kakkujuttuja, mikä on tosi kiva asia ja otan kaikki opit ilolla vastaan, mutta kun itse oon tottunut olemaan mahdollisimman tehokas ja pyrin aika pitkälle priorisoimaan tehtävät tärkeysjärjestykseen, niin tuntuu todella hassulta ja vähän turhauttavaltakin jättää keskeneräiset hääkakkukoristeet sivuun ja alkaa välillä tehdä jotain, mikä jää vain minulle ja mitä ei mihinkään ajankohtaiseen työhön tarvita. Mutta mikäpä siinä silti, tosi kiitollinen olen saamastani opista ja siitä, miten paljon Rose ja Peterkin näkevät vuokseni vaivaa ja miten paljon he miTnuun panostavat, vaikka olen vain joku ulkomaalainen tyyppi, joka kolmen kuukauden päästä on jo lähtenyt. Rose yrittää muuten jatkuvasti ylipuhua mua jäämään myös elokuuksi, mutta toistaiseksi olen onnistunut pitämään pääni ja rohkeasti sanomaan ei. Tarjous on sinänsä houkutteleva, mutta olen toisaalta luvannut tehdä töitä Suomessa ja luulen myös, että harjoittelun loputtua haluan aika äkkiä takaisin perheeni luokse.

Sneakpeak hääkakusta. Kuvassa näkyy myös hiukkasen kahvilan ilmettä.

Sokerimassatöiden lisäksi opin heidän tyylinsä kakun kreemauksesta ja päällystämisestä. Kreemaus on siis sitä, kun kakun pintaan levitetään ohut voikreemipinta, jotta massa tarttuu siihen kiinni ja jotta kakun kosteus ei sulata sokerimassaa. Hääkakku- ja sokerimassahommien lisäksi tein joitakin kakkuja myyntiin kahvilaan Peterin valvovan silmän alla, juoksin kaupan ja kahvilan välillä, kun kahvilasta puuttui milloin mitäkin, ja juoksin kahvilan ja leipomon välillä avustavissa tehtävissä. Pääasiassa kuitenkin viime viikko täyttyi sokerimassakoristeista ja häävalmisteluista Battle Bakes and Cakesin osalta. 

Perjantaina meninkin tutustumaan catering-yritykseen nimeltä Green Fig, kuten viime postauksessa taisin mainita. Green Fig Catering Companylla ei ole omia asiakastiloja, joten kaikki toiminta tapahtuu asiakkaiden tiloissa. Arkipäivisin heillä valmistetaan lounasta sekä vakituisille asiakasyrityksille, että mahdollisille muille asiakkaille. Muina aikoina Green Fig toimii juhlapalveluyrityksenä ihan kenelle tahansa ja melko lailla täysin asiakkaan toiveiden mukaisesti. Perjantaina menin toisen omistajan Johnin mukana ensin toimittamaan lounaita asiakasyrityksille. Kävimme myös ostamassa lohta rannan kalakaupasta lauantain tilaisuutta varten. Sain myös tutustua heidän keittiöönsä ja valmistin juustoisia sconeseja ja brownieita lauantaiksi.

Kalakaupan antimia.

Lauantaina menimme siis tarjoilemaan kolmen ruokalajin menun polttariporukalle heidän vuokraamaansa huvilaan. Ruoat oli melko pitkälle esivalmisteltu, joten pääsimme melko helpolla kunhan olimme asettautuneet taloksi huvilan keittiöön.  Jostain syystä olin kuvitellut olevani tilaisuudessa tarjoiluhommissa, mutta olinkin Johnin kanssa nostamassa annoksia. Pidän suuresti siitä sekä Green Figin että Battle Bakes and Cakesin kohdalla, että minunkin mielipidettä kysytään ja sitä jopa kuunnellaan. Se tuo motivaatiota ja on varmasti myös hyvä keino sitouttaa työntekijä. Lauantain tilaisuus oli oikein mukava kokemus. Tällä viikolla menen näillä näkymin myöskin perjantaina ja lauantaina Green Figin mukaan kahteen eri tyyliseen tilaisuuteen.

Alkuruokia. Rapuja ja majoneesia sekä perunakroketteja.

Pääruoaksi uutta perunaa ja lohta.

Jälkkäriksi kolmea erilaista brownieta.

Sunnuntain piti olla vapaapäiväni, mutta Rose kysyi, josko haluisin hänen kanssaan tulla viemään hääkakun paikan päälle. En oikein voinut enkä oikeastaan halunnutkaan kieltäytyä, onhan se täysin valmiin työn näkemin koko prosessin palkitsevin osuus. Halusin myös ehdottomasti nähdä ihanat hääkoristelut. Siellä oli niin suloista! Ja olen todella tyytyväinen, että menin mukaan. Kuluneella viikolla minulla ei siis ollut vapaapäivää laisinkaan, enkä tiedä koska sellainen seuraavaksi koittaa, mutta töitähän tänne on tultu tekemäänkin :D. Green Figin cateringin lisäksi tällä viikolla on ohjelmassa ainakin lisää sokerimassahommia seuraavien häiden merkeissä sekä leipomon töitä.  

Hääpaikka ulkoa.

Hääpaikan koristeluja. Niin söpöä 😍!

Loihtimamme hääkakku.

Kuppikakkuja.

Ensimmäinen viikko takana

En voi uskoa, että oon ollut täällä vasta hieman päälle viikon. Tuntuu kuin olisin ollut täällä melkein aina. Tuntuu niin kuin olisin tuntenut työkaverit ja kulkenut näitä katuja vaikka miten kauan. Voisikin siis sanoa, että olen kotiutunut erinomaisesti. Tähän viikkoon on mahtunut tosi paljon erilaisia tunteita ja jossain vaiheessa viikkoa ajattelin, että tää paikka on nähty ja voisinkin lähteä kotiin. Mietin, että mitähän mäkin kuvittelin kansainväliseen harjoitteluun halutessani, että miks ihmeessä mä lähdin tänne, kun voisin olla kotona rakkaiden luona. Sitten ne ajatukset siitä kirkastui, ja nyt näen taas hyvinkin selkeästi ne syyt miksi tänne halusin. Onhan tää kuitenkin hirveen kivaa!

Eastbourne Seafront. Työpäivien jälkeen en oo kovin kauas jaksanut nähtävyyksiä lähteä katselemaan, mutta kävelyt näissä maisemissa ei tunnu lainkaan hassummilta.

Maanantaina alkoi siis harjoittelu. Battle Bakes & Cakesin leipomossa leivotaan perinteisiä englantilaisia leipiä, leivonnaisia ja kakkuja, joita myydään leipomon myymälä-kahvilassa, täkäläisittäin shop tai tearoom. Leipien ja leivonnaisten lisäksi tarjolla on myös englantilaista aamiaista sekä lounasta, erikoiskahveja, teetä, kaakaota ja virvokkeita. Battle Bakes & Cakes toimii myös tukikohtana Cakes Sussex -tilauskakkupalvelulle sekä Caterers Sussex -juhlapalvelulle. En tiedä miksi näille kaikille palveluille on omat yrityksensä, ehkä se on täkäläinen tapa tai sillä on tarkoitus jotenkin eriyttää ja selkeyttää toimintoja tai sen sellaista. Samat yrittäjät kuitenkin pyörittävät näitä kaikkia firmoja ja käytännössä ne ovat yhtä ja samaa yritystä. Käytännössä Peter vastaa leipomosta ja Rose kahvilasta sekä kakku- ja juhlapalveluista.

Mun pomojen piti tulla hakemaan mut kello 5 maanantaiaamuna mun asunnon edestä. Odottelin älyttömän koleassa ja sateisessa säässä hyvän tovin, kunnes koitin soittaa, että missä oikein ovat, mutta en saanut vastausta. Vähän ajan päästä sain viestin, että ovat nukkuneet pommiin. Ajattelin vain, että onneksi näinpäin. Päästiin lopulta Battleen saakka ja menin aluksi Peterin kanssa leipomon puolelle. Peterin mukaan perinteistä englantilaista artisaanileivontaa harjoittavia leipureita ei enää ihan hirveästi ole ja oonkin tosi kiitollinen, että saan oppia yhdeltä sellaiselta. Enhän mä toki välttämättä tule tulevaisuudessa tarvitsemaan taitoa tehdä vaikkapa oikeaoppisia Bath bunseja, mutta ei sitä toisaalta voi ikinä tietää, mitä elämä tuo tullessaan ja mistä taidoista ja kokemuksista lopulta on eniten hyötyä. Alkuperäisten suunnitelmien mukaan mun piti tehdä leipomossa harjoittelun ensimmäiset viikot, mutta en ollut kokonaan leipomossa yhtään päivää. Joka päivä aloitin päivän leipomossa ja  Peter opetti täkäläisen leivonnan tekniikan saloja. Kun leivät ja kakut saatiin uuniin siirryin joko tekemään sokerimassakoristeita tai juoksemaan leipomon ja kahvilan väliä avustavissa tehtävissä. Tiistaina menimme illalla Rosen kanssa kuukausittain järjestettävälle sokerimassakurssille, jonne Rose oli minutkin buukannut. Meninkin sitten Rosen ja Peterin luo yöksi, koska seuraavana päivänä jäimme Rosen kanssa Eastbourneen hänen studiolleen tekemään sokerimassakoristeita. Sain olla viime viikolla mukana kuunteluoppilaana myös kahdessa asiakastapaamisessa. 

Battle Bakes and Cakesin suloinen sisäänkäynti. 

Ollaan tehty Rosen kanssa viime viikolla älytön määrä ruusuja häitä varten. Tässä ruusut ovat vasta aalkuvaiheessa ja saivatkin ympärilleen vielä enemmän kerroksia.

Ruusujen lisäksi tehtiin muun muassa kuvanmukaisia pikkukukkia.

Olen oppinut tässä viikon aikana jo ihan älyttömästi uusia asioita. Tein noin 58 tuntia töitä ensimmäisellä viikolla, että ihan hyvä sinänsä, kun on tullut jotakin opittuakin. Meillä synkkaa tosi hyvin sekä Rosen ja Peterin että työntekijöiden kanssa. Sovin siis tosi hyvin joukkoon ja tuntuukin, että olisimme tehneet töitä yhdessä paljon kauemmin kuin viikon. Olemme etenkin Rosen kanssa tosi tiivis tiimi jo nyt ja musta on tullut vähän niin kuin hänen oikea kätensä kakkuasioissa. Hän luottaa mun makuun ja kykyihin jo nyt tosi paljon ja kysyy mun mielipidettä. Ensimmäisen viikon päätteeksi Rose halusi keskustella mun kanssa kuluneesta viikosta, mikä oli tosi hyvä juttu. Hän kysyi millä mielellä olen, ja mitä mieltä olin viikosta ja tehtävistäni. Suunnittelimme yhdessä seuraavan viikon tapahtumia ja sain myös kuulla, että he ovat muhun tosi tyytyväisiä. Alun perin mun piti saadakin vain yksi vapaa, mutta kiitokseksi hyvästä työstä sainkin kaksi vapaapäivää sekä pienen mukavan lahjan. Kun pääsin töistä kotiin sain vielä Roselta viestin, jossa hän kertoi buukanneensa mut kesäkuussa yhdelle melko tasokkaan oloiselle kakkumaalauskurssille kiitoksena työstä.  


Niiden ensipäivien kylmyyden jälkeen tänne on yhtäkkiä tullut kesä. Mukavan lämpöinen keli siis viettää ensimmäisiä hyvin ansaittuja vapaapäiviä. Kävin ihailemassa upeita maisemia Beachy Headilla ja Belle Tout Lighthousella valkkarin ja eväiden kanssa. Skandinaavinen hipiäni taisi säikähtää äkillistä aurinkoa ja paloi, mutta poundlandissa myytiin onneksi edukasta sunburn reliefiä. Tuli myös varmuus sille, että mun rakkaat tulee kolmen viikon päästä käymään täällä, joten kävin shoppailemassa lapselle vaatetta valmiiksi. Kohta alkaakin jälleen uus viikko! Tiistaina tehdään Rosen kanssa hääkakku, keskiviikkona jäädään taas studiolle tekemään koristeita ja torstaina aloitetaan päällystämään ja koristelemaan viikonlopun häihin kuppikakkuja. Perjantaina ja lauantaina menenkin Rosen ystävän firmaan juhlapalveluhommiin, sillä Rosen firmassa ei tällä hetkellä ole juhlapalvelutilaisuuksia, mutta Rose halusi kuitenkin pitää huolen, että pääsen tekemään myös juhlapalvelua, jonka harjoittelun tavoitteisiinkin kirjasin. Näistä varmastikin lisää seuraavassa postauksessa. 

Beachy Head on Britannian korkein kalkkikivijyrkänne. 

Kukkulalle johtavan tien päässä kukkulan laella siintää Belle Tout Lighthouse.

Voisin viettää vaikka miten kauan katsellen merta ja noita kallioita.

Perillä

Olen kolmatta päivää Eastbournessa ja toistaiseksi kaikki on mainiosti. Tulomatkalla junat ja lennot oli kaikki ajoissa, joten matkanteko oli sujuvaa. Laukkukin säilyi tavaroineen päivineen ehjänä perille saakka. Gatwickista tulin junalla Eastbourneen ja juna-asemalta otin taksin asunnolleni. Täällä mua odotti vuokranantajani Melanie, joka ojensi avaimet ja opasti joitakin käytännön juttuja. Huoneeni on pienempi miltä se kuvissa näytti, mutta oikein mukava ja viihtyisä. Seinät tosin tuntuu olevan paperia, ihan kaikki kuuluu läpi. Paikka jossa asun, on siis shared house. Vuokranantajat omistaa tän asunnon ja vuokraa huoneet vuokralaisille. Keittiö ja kylppäritilat on yhteisiä toisten vuokralaisten kanssa. Mun lisäksi asunnossa asuu kolme henkeä, joista olen tavannut tässä parin päivän aikana vasta yhden. Vuokranantajat on myös kiinnittäneet jotain hyllyjä keittiön seiniin koko viikonlopun, joten en tuota oikeaa keittiötäkään ole vielä käyttänyt. Mun huoneessa kuitenkin on söpö pieni kitchenette, jonka kanssa olen pärjännyt mainiosti. 

Huoneeni kaikessa yksinkertaisuudessaan. Pahoittelut levällään olevista tavaroista.

Jos verho olisi auki, näkyisi ikkunasta asunnon takapihalle,

mikä koostuu lähinnä betoni- ja kivilaatoista ja pyykkinaruista. 

Keittiöni kaapissa. Se on niin söpö ja näppärä 😍.

Saavuttuani purin tavarani ja asettauduin taloksi, sitten lähdin keskustaan tutustumaan paikkoihin ja tekemään joitakin tarpeellisia ja tarpeettomampiakin hankintoja. Kävin keskustan ostoskeskuksessa ja lähimmissä ruokakaupoissa katsastamassa tarjontaa. Täytyy sanoa, että Eastbournen keskusta on huomattavasti hurmaavampi näin luonnossa kuin mitä se kuvissa näytti. Kuvissa paikka näytti ehkä jopa hieman näivettyneeltä, mutta kyllä täällä on nähtävissä ja tunnettavissa sellaista lämpöä ja sielukkuutta, mistä yleensä englantilaisissa kylissä ja kaupungeissa pidän. Myös tuonne rantaan oon ehtinyt käydä tutustumassa kahtena päivänä. Eilen harjoitteluohjaajani Rose sekä hänen kollegansa kävivät täällä mun luona toivottamassa tervetulleeksi ja juttelemassa tulevasta harjottelusta. Mut kutsuttiin myös Rosen kotiin illalliselle, mikä oli varsin mukavaa. Sain tavata hänen perheensä sekä ihanat länsiylämaanterrierit Hannahin ja Hollyn. 

Eastbourne Pier

Kävin eilen pikaisesti tutustumassa Redoubt Fortress -linnoitukseen.

Tänään kävin reilun vartin bussimatkan päässä Sovereign Harbourin Retail parkissa shoppailemassa. Siellä on jättimäinen Asda, joka on vähän kuin meidän Prisma, mutta monin verroin hauskempi. Löysin vihdoin niitä ihania valmissalaatteja mitä ei meidän lähiTescossa tai Sainsburysissa ollut. Asdan vieressä oli myös Tk Maxx, joka myy menneiden kausien merkkivaatteita halvalla sekä Next ja Sports Direct.

Huomenna onkin jännä päivä, sillä harjoittelu alkaa. Teen nyt alkuun ainakin kaksi päivää viikossa leipomon puolella, jotta opin miten kaikki valmistetaan. Tiistaina työpäivän jälkeen teemme Rosen kanssa hänen studiollaan täällä Eastbournessa jotain kakkukoristeita ja jään heille yöksi, koska seuraavana aamuna jatkamme jälleen koristeiden parissa. Loppuviikosta mahdollisesti pääsen mukaan cateringiin ja tulevina viikkoina pääsen opettelemaan myös leipomokahvilan/myymälän puolelle. Nyt onkin aika alkaa nukkumaan, sillä kello herättää neljältä aamuyöllä, kuten kunnon leipomotyöläisen konsanaan. 

Eastbourne Beach. Kovin pilvisiä, kylmiä ja sateisiakin

ovat nämä ensimmäiset päivät olleet.